United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Silloin ei kysytä, mistä ase saadaan ja kuka sillä lyö silloin lyödään nyrkillä, silloin taotaan, niinkuin karthagolaiset muinoin, miekkoja porttien saranoista, liesien arinoista ja viimeisestä aurasta!
Olette köyhempi kuin koira, jonka mieltä rikkatunkiolta löytämänsä luu ilahuttaa, sillä koira voi murista, kun sitä lyödään, mutta te silittelette sitä kättä, joka teitä lyö korvalle, senvuoksi, että se käsi tarjoaa teille kultaa.
On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on epäusko, sydän särkynyt heikosti lyö, on sammunut viimeinen rusko ja pitkä on pohjolan yö. Tule vitkaan talvinen huura yli maan, yli puun, yli veen, sada hiljaa kuoleman kuura yli urhon uinahtaneen. PAHAT NEUVOA PITIV
Kreivittären silmäin säihky Heidät veljenvainoon vei; Armas impi lemmenliekin Loihti rintaan kummallei. Mutta kumpaisenko impi Ottaa hellään suosioon? Ratkaist' ei voi tuota mietteet Siis sen kalpa ratkaiskoon! Niin nyt ottelevat uljaat, Isku iskuun kalskuin lyö. Malttakaatten, kaihat kalvat, Varjotöihin viettää yö. Voi sa veljein verileikki! Voi sa laakso hurmeinen!
Friida, nyt sinä olet vaan väsyksissä. Katso, sinun ruumiisi vapisee välistä aivan kuin kylmästä. Tule pois, palataan takasia. Ei, ei; tietysti minä olen sama kuin ennenkin, en ole muuttunut missään suhteessa. Minä uskon niinkuin ennenkin, ymmärrättehän sen! Tule Friida, lähtekäämme täältä. Palatkaamme kaupunkiin, ennenkuin kello lyö yhdeksän ja on liian myöhää.
Hyvästi, kaikkein rakkahin Elsa: niinkuin minä sinua rakastan, en minä koskaan rakasta ketään muuta, ja sen vuoksi jos ei sinun hyvin käy poissa kaupungissa ollessasi, niin muista että täällä kotona löytyy sydän, joka lyö uskollisesti sinun tähtesi. Elsa asetettiin rouva X~ -n kouluun C. kaupunkiin.
Mutta siitä huolimatta olisin mieluummin ollut lähemmin tutustumatta häneen, sillä minusta mieheni «entisellä lemmityllä» tuntuu piilevän jotakin kylmää sydämmessä ja pelkään, ettei omani milloinkaan lämpene häntä kohtaan. Kello lyö kymmenen. Vasta kello 12 aikana Ernstini palaa. Jätän sinut nyt Cecilia ryht.... ilmaisenko sinulle salaisuuteni?
Yksi viha Vain salamoi mun sielussani nyt, Lyö suonissa ja jäntereissä riuhtoo, Ja sitä ei voi kenkään taltuttaa. Vie sanani, ja vihollista vastaan! OBADJA. Kuin tahdot, herra; palvelijas olen. Te toiset varustakaa joukkomme Pikaiseen marssiin kohden Ramotia. P
Pian ruskokin valoksi sulanut on, Sepä loiston nyt luonnolle myö, Ja riemu on luonnossa verraton, Ja hongankin rinta se lyö, Sen oksille poikaset riemuja tuo, Ja harmajan havuille suutelon suo, Mut honka silmäilee suojaamaansa Ja opettaa hälle huminaansa. Oi ihmislapsi sulla tunto on, Sulla järjen on valokin myös, Ja kuitenkin rintas on kiittämätön, Ja pilven varjoja työs!