Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Mutta Sa voittelit aineen lait: Laulun lentimet oivat sait, Niillä Sä tuskihis unheen hait, Henkesi lens vapahaisna. Lauluin viehätit armaitan', Lapseni veit satumaailmaan, Murheen multakin poistumahan Soittosi sai useasti. Kauvan näin elelimme myö. Mutta jo nyt erohetket lyö, Toisaall' alkavi Sullen työ: Jäähyväisiksi mä laulan.
Sentähden tuo ymmärtäväinen isäntä rupeaa kaikin tavoin parantamaan hänelle välttämättömän tarpeelliseksi tulleen hevosensa taloudellista ja ruumiillista tilaa: hän antaa sille tarpeeksi ruokaa ja iloitsee siitä, kun se on lihava; hän ei enää lyö itse eikä anna muiden löydä sitä, hän ihantelee ja silittelee sen kiiltävää karvaa, ja taputtelee ja halailee hevostansa; hän on sille kaikin tavoin hyvä, mutta oman hyötynsä tähden.
Jos rakehet taas viljan lyö, Tai halla kaiken kasvun syö, Ja lapset itkee ruokaa; Niin älkää jääkö parkuhun, Vaan menkää krouviin karkuhun, Ja juokaa, miehet, juokaa! Ja hongat, suuret pölkkypuut, Ja koivut, haavat ynnä muut Kaikk' ostajille suokaa! Ja mihin sitten markkanne? No, täytelkää taas sarkkanne Ja juokaa, miehet, juokaa!
Omp' ihailtu, nyt taaskin ihaillaan, Ja kiitost' täynnä rinta huokaa hiljaa, Kun antihelmat aukee taivaan, maan, Ja pellot pöllyy runsast' elon viljaa, Kun meillekin, joit' äsken uhkas yö, Taas aamuruskon ensi hetki lyö.
Mutta äänetönnä kolkassaan istui Lauri ja veisteli visasta pyssyntukkia. Siellä voimakkaasti lausuiltiin. »Poika niinkuin nurkanpää!» »Töppöset taivasta kohden, koska mies lyö!» »Muistatteko, veljet, kuinka makeasti Kolistimen Antti sai tästä kämmenestä tuonne vasten leukaperää?
Belsazarin, ennenkun loppuu yö, Oma palvelusväkensä hengiltä lyö. PYH
Täällä peltoa on, Kesälämpöä on, Kunhan meiss' olis, meiss' olis lämpöä vaan. Mut' kun into ja työ Lujan liiton lyö, Niin me miehissä nostamme syntymämaan. Ennen retkeiltiin Maihin kaukaisiin, Yltä linnoja Normannien kohoaa. Vaan nyt kauemma vie Jalon lippumme tie, Se nyt entistä raittiimmin punottaa. Tuloss' aika on suur': Kolmijakoinen Nor Se taas yhdeksi yhtyy ja yhdeksi jää.
Niihin kun kesäpäivän koskevi suu, ruskovat marjat, Kohdakkoin punanaan on yltähän puu; lintujen karjat Kilvoin pihlajan ääreen parveutuu, terttuja syö; Marjoja maistain leikkiä lyö lapsien sarjat.
Viimein kerrotaan, miten kuningas voitti viholliset: Hän heidät löi, kuin Baal lyö taistellessaan. Pirstoiksi sortui vihollisten vaunut Tuhansin määrin. Kalpen' ajomiehet, Ei yks'kään käsi nouse taisteluhun, Kauhistus heidän jäsenensä halvas'.
"Minä en kaipaa sinun saarnojasi; pidä itsellesi saarna". Anni meni kyökkiin tehdäksensä valkeaa, mutta päästi surkian huudon. Kun Lents tuli katsomaan, näki hän Annin tuijottavan piisiin. Siinä oli rottia ja hiiriä summittain silmät pystyssä, ja yksi korppi lensi sinne tänne kyökissä ja löi välisti talrikin rikki, välisti muun astian. "Lyö ne kaikki kuoliaaksi", huusi Anni ja meni tupaan pakoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät