United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä onnellinen, hurskas sielu, sinä olet oikeassa; kuinka mielelläni tahtoisin vaihettaa lujan luottamuksesi omaan epäuskooni! Mutta sinä, joka tiedät, kuinka ihmeellinen voima usko on, sinä myöskin tiennet, kuinka kummallinen voima on epäusko. Eikö tuo noituuden meno, joka on ollut häpeäksi vuosisadallemme, ole muuttunut todellisuudeksi sen kautta, että ihmiset niin lujasti siihen uskoivat?
Waan niin se todellakin on tässä maailmassa, että kaikilla ihmisillä on joku epäusko, enkä minäkään ole siitä wapaa. Se on totta, minä en usko enteitä enkä taikoja, niille minä nauran. Kun ilma eilen oli selkiä ja lämmin, te sanoitte nyt tulee kesä sitä minä en uskonut, waan kiiruhdin matkalle, sillä minä en usko huhtikuun ilmoja, ja näettekö, nyt meillä on myrsky ja tuisku.
Vaan munkki puuttui Jok' oisi kiinni pantu, kahlittu Ma pelkään, että jossakin hän piilee, Ilm' antaa kaikki. WILHELM. Olkaa huoleti! Jo kavaluus sai palkan. AKSEL. Verissään On Knuut! VALPURI. Oi, pyhä neitsy! Murhattuko? WILHELM. Tapettu. Julkeus ja epäusko Ivaajan syöksi kohtalon ja pyhän Olavin kylmään rautakeihääseen.
PASTORI. Tähän asti en ole tarvinnut rahoja muuanne, sen vuoksi olen voinut käyttää niitä yksinomaan perheeni hyväksi. Nyt on toisin. Yleiset asiat tarvitsevat kannatusta, nekin. Niitä ei käy enää laiminlyöminen. ELISABETH. Ethän niitä ole laiminlyönyt, Henrik. Tunnollisesti olet aina hoitanut virkasi. PASTORI. Siinäpä ei ole tarpeeksi näinä aikoina. Epäusko leviää leviämistään.
Ja minä kuulin hajanaisia sanoja: se nykyajan kalvava epäusko joka kansoja kalvaa nousevassa nuorisossa kun ei enää huolita Jumalasta eikä hänen sanastaan ja kaikellaiset lahkokunnat kirotut olkoot Ketään se nyt kiroo? kysäsi toiseltaan muuan polttelevista miehistä. Villiläisiähän se joka pyhä kiroo... Mitähän pahaa ne on sille tehneet? Eikö se pappi saata pahan tekemättä kirota...
On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on epäusko, sydän särkynyt heikosti lyö, on sammunut viimeinen rusko ja pitkä on pohjolan yö. Tule vitkaan talvinen huura yli maan, yli puun, yli veen, sada hiljaa kuoleman kuura yli urhon uinahtaneen. PAHAT NEUVOA PITIV
Itse hän sen tietystikin oli säppiin pannut illalla. Hän nyt naurahti: Sellaista se on epäusko: pelkuruutta ja raukkamaisuutta. »Emäntäkö se on?» »Minähän se täällä hankasin ja suhuutin kuin mikähän maalari, kopeloidessani avainta», tuumiskeli naurusuin emäntä sisään tullessaan. »Hyvän aikaa sain haparoida porstuassa, ennenkuin oven löysin. Miten lienen ollut niin pyörällä.»
»Ettekö ole kuullut, kuinka nykyaikana juuri epäusko leviää kauheassa määrässä ihmiskuntaan; kaikki revitään alas, mitä ennen on totuttu pyhänä pitämään. Vanhat ideaalit paiskataan maahan eikä anneta mitään uutta sijaan. Kirkko, valtio, yhteiskunta, koko sivistynyt maailma häilyy pohjattoman syvyyden partaalla. Semmoinen, näettekös, on aika, jossa me elämme.
Etsin aina Häntä. Ilman että sinulla on toivoa edes koskaan löytää Häntä eläessäsi? Niin. Siksi teenkin työtä tulevien sukupolvien edestä. Ja voiko tuo sydäntäsi tyydyttää? Ei aina. Ei vaikeina hetkinäni. Milloin ne tulevat? Silloin kun epäusko tulee. Silloin kun työni tuntuu niin turhalta ja edessäni oleva taival niin toivottomalta. Ymmärrän. Tuo tapahtuu joskus kaikille ihmisille.
»Sen pahempi on myöskin puhdas epäusko yhden ainoan miehen kautta » »