United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tahtoi, sanoi hän, lahjoittaa äitillensä hatun ja oli kuullut rouva Bernhardin tekevän niitä tarkalla kauneuden aistilla. "Minä teen tavallisesti ainoastaan tilaamalla muotikauppioille, jotka antavat minun neuloa," sanoi hän, "mutta minä tahdon koettaa ymmärrykseni mukaan". Tuo kunnioitettava vieras vietiin sisälle, niin ettei Dora nähnyt ken hän oli.
Kreivi Bernhardin hairahdus joudutti hänen sisällistä muutostaan. Jos hän ei, vastoin tapaansa, olisi käyttäytynyt niin raa'asti, ei hän ehkä olisi sietänyt niin suurta itsepäisyyttä. Mutta nyt hän häpesi kiivauttaan ja jossakin määrin sitä sovittaakseen hän päätti tällä kertaa olla kärsivällinen. Tätä lukemista seurasi toinen ja taaskin toinen, päivä päivältä,
Kun hänen puolisonsa kuoli, ei sureva ollut saanut kyyneliä vuotamaan. Bernhardin luonto oli toisenlainen. Nähdessään kyynelet isänsä silmissä, heltyi hänkin samalla itkemään. Kenraali tarttui hänen käteensä ja sovinto isän ja pojan välillä oli sanaa sanomatta syntynyt. Tämä oli äitisi! sanoi Bertelsköld tavattoman hellällä äänellä.
Mutta vanhus ei kuullut häntä, paperi putosi lattialle, ja kun Larsson hetken kuluttua avasi ja luki sen, huomattiin, että se oli mainekirja, jonka Tukholman holhoojahallitus oli Weimarin herttuan Bernhardin ehdotuksesta antanut henkivartioväessä palvelevalle ratsumestarille Kustaa Bertelille korottaen hänet aatelissäätyyn ja sallien hänen vaakunakilvessään kantaa Bertelsköldin nimeä.
Silloin istui siellä muuan sievä tyttö, joka esitettiin minulle mamseli Bernhardin nimellä. Iloinen ihminen, mutta ei enkeli, sellainen kuin sinun lemmittysi, entinen, piti sanomani. Tuo manseli rupesi yhtäkkiä puhumaan sinusta. Annette punastui. Hyvä, ajattelin minä. Hän, nimittäin vieras, kysyi missä sinä olet, miten voit, oletko kihloissa, nainut, kuollut eli haudattu.
Ainoastaan kirjoituspöydällä oleva yksinäinen lamppu valaisi heikosti huonetta, sillä Bernhardin silmä ei vielä sietänyt voimakkaampaa valoa.
Voi! ajatteli hän, jota ei oltu tunnettu, jos hän olisi seisonut minun edessäni kuinka hyvin naamioituna tahansa, ja minä olisin painanut hänen kättänsä ja tuntenut sen vapisevan minä olisin heti hänet tuntenut! Useita päiviä kului. Kreivi Bernhardin voimat lisääntyivät ja aika alkoi käydä hänelle pitkäksi. Hankkikaa minulle jokin ranskalainen romaani! virkkoi hän hoitajalleen käskevällä äänellä.
Bernhardin saarnasta Marian ilmestyksestä seuraavat sanat: "Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: 'syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Niin, anteeksi annetut kaikille katuvaisille! Mutta kuka voi vakuuttaa minulle, että todella olen katuvainen? Nämät sanat, jutteli hän minulle, lohduttivat Martin'ia, ja häntä kummastuttaa, että ne eivät lohduta minua.
Tämä keskustelu rouva Bernhardin ja Doran kesken oli muuanna syys-aamuna sen komean juhlan jälkeen kamreerilla, josta ennen on puhuttu. Hetkisen kuluttua naputettiin ovelle, ja hyvänluontoinen Löfstedt, tavallisen pukunsa koristamana esiliina edessä, kaikki asianmukaisesti kuorivärissä, tuli sisälle.
Samassa astui sisään kreivi Bernhard, joka laajan kirjevaihtonsa vuoksi ei ollut voinut vartioida Paulia, niinkuin olisi tahtonut. Pelasta minut! Pelasta minut! Paul on tullut mielipuoleksi! vaikeroi Louise ja vaipui tainnoksissaan kreivi Bernhardin syliin. Paul hellitti hänen käsivartensa ja kääntyi säihkyvin silmin veljensä puoleen: Ota hänet!