United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kirottu päivä... Sata taaleria mennyttä!... Kellonvitjat nekin poissa hän saa ne varmaankin, hän tuolla kuritushuoneessa ylpeilläkseen, vapaaksi päästyään!... Kauniita juttuja! tanssinut ja ollut lemmenseikkailussa kuritushuonevangin hentun kanssa ... ehkäpä nainen itsekin on ollut siellä!... "Huhuja! antaisiko hän pelottaa itseään semmoisilla huhuilla!..."
Arthur meni salin yli toiseen huoneeseen, ja Elli katsahti hänen jälkeensä. Hänellä oli kähärä tukka ja semmoinen nuttu kuin suurilla herroilla. Sen oli Elli jo äsken nähnyt, että hänellä oli kaulustin ja rusetti ja kellonvitjat. Ja niin hän käveli kuin aikamiehet herrat. Eikös se ollut nätti poika, Elli ... mitä? En minä tiedä ... minun pitää nyt mennä kotiin... Etkö tiedä?
Samettiliivit oli näet Martilla, juutalaiselta ostetut, ja saketti, edestä aukinainen ... jotta liivit näkyivät ja liivien päältä vaskiset kellonvitjat. Martti astuskeli Esplanaadia pitkin ... katseli eteensä ... sitten kenkäinsä kärkiä ja aina ohimennen vaskisia vitjoja, jotka kiilsivät kuin kullalle.
No, mitäpä siinä sitten muuta kuin tavarat tänne lähemmäksi ja rymähdetään yhdeksi taloksi, sanoi valtion herra ja lähti noutamaan käsilaukkuaan ja pieniä kapineitaan. Sekin toinen lähti jäykin askelin astua väntsimään mukaan, ja raskaat kellonvitjat hilisten rötkyilivät vyötäisten alapuolella.
Vieras ja mummo tulivat kamariin. Vieras oli korkeakasvuinen, hoikanlainen ja ijältään noin viidenkymmenen vuotinen. Hänellä oli puolivillaiset vaatteet, vähän vivahtavat siniharmaasen; takki oli auki, niin että punaisen ja sinisen juovainen liivi näkyi. Paksut teräksiset kellonvitjat osoittivat liivin taskussa löytyvän taskukellon.
Myöhemmin Laitiska. Laitinen! Mitä! Tulkaa olueelle! Onko teillä "pistälninki" meille? Onhan tuota. Kysyivät äsken tuolla kadulla osoitetta. Oliko hienoja herroja? Kultaiset kellonvitjat helisivät. Käskin tulla kello puoli kahdeltatoista. Tulkaa saatte konjakkia. Laitinen tule tänne. Minulla on asiaa. Tulenhan tuota kun olen riisunut hevoseni.
Suureen ruususolmuun sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan punaiset ja lihavat kädet täynnä sormuksia. Raskaat kiiltävät kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat alas aina vatsalle asti. Ne näyttivät olevan omistajansa ylpeyden esineenä, sillä keskustellessaan hän niitä ehtimiseen hypisteli ja kilisteli.
Joku sanoi sitä kelpaamattomaksi ratapölkyksi, toinen mainioksi hamppulion painoksi, kolmas kaivonvintin perän painoksi. Sanoipa joku tahtovansa koko värkistä vain kellonvitjat; ne kun panisi talvella ajoporon kaulaan, niin kenenkään muun poroilla ei olisi sellaista kaulakoristetta.
Hän harjaa sitä edestä ja takaa ja kummaltakin kupeelta, hiukan kellahtaneiden kainalojenkin alta, niin kauas kuin lyhyet korsetin varassa olevat kädet kuontuvat, jolloin kellonvitjat korkean rinnan päällä kauniisti helkkyvät. Erityisestä rasiasta lehahtaa esiin viheriä kaularöyhelö, joka suurella rintasoljella kiinnitetään leuan alle kuin lehdeksi marjana punottavien poskien alle.