United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noh, minulle se on yhdentekevä, kulkipa hän sinne tai tänne, eihän Julle kuitenkaan voi aavistaa, mitä varten olen tänne tullut," jupisi Klaara samalla, kun hän, vakuuttaakseen itseään, ett'ei kirje olisi näkösällä, kädellään työnsi kirjettä kaulaliinansa alle. Tuokion kuluttua seisoi Julle Klaaran edessä. Hellä käden puristus ja vilpittömästä rakkaudesta, palava suudelma oli Jullen tervehdys.
"Otanhan minä tämän kulkijain-paran katokseni alle ainoasti siksi", intti taas seppä, "että saisin hänet vankeudesta sekä piiskasta suojelluksi." "Ja mitä varten se olisi niistä suojeltava?" kysyi leppymätön matami Shoolbred. "Onpa hän, uskallan sanoa, varmaan ansainnut kumpaisetkin, yhtä hyvin kuin joku varas hamppuisen kaulaliinansa." "Ansaitseeko hän niitä vai eikö, siitä vähät tiedän.
Nuorella herralla on pieni ympyriäinen hattu; hänen kaulaliinansa on vaan löysästi kiinni sidottu; takkinsa on hän riisunut yltään ja istuu vaan keveässä kesä-dolmány'issa kuskin vieressä, mutta hänen poskensa ovat punaiset raittiista ilmasta ja ajamisesta.
"Vai niin? Vai on tuo äitisi? On, kyllähän siinä on äitisi hame ja hänen kaulaliinansa ja hänen myssynsä, mutta sinun äitisikö? Ei häntä, ei! Se saattaisi yhtä hyvin olla nikkarin Anna-Liisa taikka Fallerin äiti, ja jommankumman muotoon kuva enemmän tuleekin.
Senpä vuoksi katsoi Pichery, tuo ankara bonapartelainen, joka iltakauden oli istunut jäykkänä ja korkean kaulaliinansa kangistamana, täytyvänsä hyökätä tasavallan kimppuun. »Hm, se on jo rauhan häiritsemistä naapurivaltakunnassa. Se on jo liikaa... Keisarikautena se ei olisi käynyt laatuun».
Mugbyn risteys! sanoi matkustaja vetäen molemmilla käsillään villaisen kaulaliinansa kaulansa ympärille. Kellon lyötyä kolme myrskyisenä aamuna! Noin! Hän puhui itsekseen. Siellä ei ollut ketään muutakaan puhuteltavaa. Ehkäpä, vaikka siellä olisi joku ollutkin, hän sittenkin olisi mielemmin puhunut itseksensä.
Hänen valkoinen kaulaliinansa ja hänen kaljupäisyytensä, hänen paitansa röyhys, hänen avara ruskea pitkätakkinsa, hänen tapansa nuuskata taivuttamalla käsivartensa, koko mies teki häneen levottomia tunteita herättävän vaikutuksen, niinkuin tavattomien ihmisten esiintyminen ainakin.
Milloin hän nyki häntä parrasta, milloin nipisti hänen nenäänsä, milloin repi häntä tukasta, milloin taas keikkui hänen polvillaan ja veti hänen kaulaliinansa auki, taikka pani pienen myssynsä kallelleen päähänsä ja kipusi kuin apina isänsä selkään. Sillä välin hän lakkaamatta laverteli jos jotakin ja löysi aina uusia vehkeitä.
Sitten hän äkkiä kääntyi ikäänkuin hän olisi jotain muistanut, ja riisti kätensä irti ja pisti sen päänaluksen alle. Siitä hän otti esille mustan kaulaliinansa, jonka hän hitaasti levitteli, koko ajan katsellen minua hyvin kummallisesti. "Mitä sinä teet?" kysyin minä. "Minkätähden katselet minuun noin kummallisesti?"
Yhtä suuri kuin odottamaton onnettomuus näkyi kohdanneen häntä. Hän juoksi, hän hoiperteli, hän puheli itsekseen ja heitteli käsiään huokaillen. Hänen valkoiset hiuksensa olivat hajallansa, ja hänen kaulaliinansa siihen aikaan ei tiedetty mantiljista eikä burnus'ista oli soljunut alas hänen hartioiltaan ja sitä piti kiinni nuppineula.