United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olen nähnyt usein ennenkin nuo samat vartalot, nuo samat litteät lakit, ja tasaisiksi leikatut tukat, nuo punaiset paidat liivien alla, nuo pitkät esiliinat ja leveät lahkeet kenkien varsien sisässä.
On niitäkin, joilla on harmaa sarkanuttu ja liivien yläreunan yli käännetty paidan kaulus. Mutta pieksuja ei näy kuin yhdellä ainoalla. »Tuolla tulee puhemies.» Hän on kumarahartiainen, pyöreäotsainen, tukeva talonpoika. Mennä jurrittaa juuri ketään tervehtimättä kansliahuoneeseen. Kun hän aukaisee oven, kuuluu sieltä naurua.
Talonpojat päättivät minua herraksi; näkyihän tuo liivien kauluksestakin, jossa oli kultainen nauha reunassa. Yksi heidän joukostaan sanoi heti: "Tulkaa vetoa lyömään ett'ei ruotsalainen enää Suomenmaata omista; pannaan 100 riksiä!"
Vieläkin saatiin tietää, että näiden liivien omistaja oli mr Parvis'in isä, ja ne olivat kerta eräiden sääryksien kanssa olleet hänen mukanaan S:t Just'in vuorityöläisten juhlassa, jossa tuo eriskummallinen seikka tapahtui, jonka kautta nämät liivit tulivat kuuluisiksi.
Hän hapuili hämärässä, kunnes hän taas oli löytänyt ja pudistanut kumppaninsa kättä. Hän tahtoi pitää sitä omassa kädessään, mutta Jack veti sen pois ja pisti sen liivien alle, huolimattomasti kysyen: "Kuinka kauan on asia ollut tällä kannalla?" "En tiedä. Siitä alkain kuin hän palasi tänne.
Ja Martti lähti juoksujalassa Kappelin edustalle. »Onko sinulla, mies, kelloa?...» »Minullako' Ei! ... onko sinulla?» »Minulla on kello, vaikka en ole muuta kuin oppipoika ... mikäs sinä olet?» »Ei ole sinulla kelloa ... valehtelet...» »Etkö sinä näe, että vitjat välkkää ... liivien päällä.» Martti pullisti mahaansa ja rintaansa ... »minulla on samettiliivit ... ja kello ... ja vitjat...»
Hän oli keskikokoinen, kumaraselkäinen, kapeaharteinen ja kasvoiltaan savenkarvainen olento. Iältään hän oli arvattavasti viiden- ja seitsemänkymmenen välillä. Yömyssy oli hänellä flanellista ja takin ja liivien asemesta oli yönuttu heitetty repaleisen paidan päälle. Partaansa hän ei näyttänyt pitkiin aikoihin ajaneen.
Varovaisella ja huolellisella hoidolla oli hän tässä harrastuksessaan päässyt jotenkin pitkälle eli toisin sanoen, parta oli päässyt jotenkin pitkäksi. Mustanruskeana ja ylpeän tuuheana ulottui se aina liivien alareunaan. Sanomattakin arvaa, mitä semmoinen parta vaikutti seudun tyttöjen keskuudessa.
Paljon muuhun ei hänen ole tarvinnut pyytää rahoja tädiltä; ainoastaan näiden koristeiden ostoon ja muutamiin limonadipulloihin, jotka hän on tyhjentänyt kylällä kuljeksiessaan. Sakris liikkuu verkalleen, kädet liivien kainaloihin pistettyinä... Sitä seinäviertä, jonka puolella hänen kaipaamansa ennenkin on istuskellut.
Muori löi häntä kynsille. Mutta Sakris nauroi. Silti oli hän totinenkin ... yksin jäätyään. Totinen ja juhlallinen. Sormet liivien kainaloaukoissa tallusteli hän eteisessä nurkasta toiseen. Makuulle ei hän mennyt. Kukkelman ajatteli Nelmaansa... Ja millä tavoin hän Nelman kanssa rupeaisi asumaan. Tietysti Krokelbyssä ... omassa kamarissaan ... jonkin aikaa. Mutta sitten he muuttaisivat muualle.