United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antautukaa kornetti H., palatkaa oitis meidän kanssamme;" ja nyt yksi heistä tarttui suitsiin, mutta hänen kätensä temmattiin epäsuopeasti pois, ja ylpeästi katsellen takaa-ajajiinsa sanoi kornetti kiivaasti: "Jos herroilla olisi ollut vähänkään älyä, niin olisitte käsittäneet, ett'ei minua tällä tuulella haluta leikitseminen eikä leikin-teko.
"Hän oli määrännyt, että minun oli heti tehtävä nuori Anicius vaarattomaksi. "'Kuolema jokaiselle, joka vastustaa', huusi Cethegus, 'Justinianuksen nimessä'. "Hänen miekkansa oli aivan punainen verestä, sillä hän oli omin käsin auttanut niiden henkivartijain teurastamisessa, jotka Belisarius oli asettanut puiston portille. "'Antautukaa', huusi hän pelästyneille salaliittolaisille.
"O hoh!" ivasi Marks inhottavimmalla tavalla. "Ylpeile vain nyt oikein vapaudestasi; saammepahan nähdä, kuka tässä vapaa on! Meillä on vangitsemiskäsky ja tässä on kaksi oikeudenpalvelijaa. Siis antautukaa hyvällä." "Ja minä sanon teille, älkää astuko enää askeltakaan, jos henkenne on teille rakas!" huusi Yrjö uhkaavasti. "Meillä on aseita puolustaa itseämme."
Täällä oli olkivuode, joka osotti, että Toussac oli täällä viettänyt tämän päivän. Vaan nyt ei häntä näkynyt vilaukseltakaan, ja nähtävästi hän oli kiivennyt portaita, jotka johtivat ylemmäs. Me nousimme niitä, vaan eteemme tuli vahva puu-ovi. "Antautukaa, Toussac!" huusi Savary. "Teillä ei ole toivoakaan päästä nyt pakoon." Kuului käheä nauru oven takaa.
Roomalais-venheet, jotka olivat olleet sen vieressä, kaatuivat sekin, jossa Cethegus oli tai ajelehtivat virtaa alas. "Voitto", huusi Totila. "Antautukaa, palkkasoturit!" Cethegus pääsi haavoistaan huolimatta uiden Tiberin vasemmalle rannalle. Hän näki, miten goottilaivasta laskettiin kaksi venhettä, joista toiseen kuningas astui.
Minun herra général yks franskalainen général. Seis! Antautukaa! kuului nyt useampia huutoja. Foudre! Hän laukaisi pistolinsa. Piu, pau! kuului samassa oikealta ja vasemmalta. Luoteja vinkui korvissani. Hevoseni säikähtivät vielä kauheammin kuin minä. He läksivät kiitämään vimmattua vauhtia eteenpäin. Minä ruoskalla selkään.
Sillä aikaa, kun hunnit täyttivät hänen käskyjään, silmäili hän vielä solaa. "Antautukaa!" sanoi hän. "Tulkaa", huusivat gootit. Johannes antoi merkin, ja kolmattakymmentä nuolta suhahti yht'aikaa. Kiljaisten kaatui oikeanpuoleinen eturivin gootti. Eräs puuhun kiivenneistä hunneista oli ampunut häntä otsaan. Nopeasti Valerius hyppäsi kilpineen hänen tilalleen.
Hänen vieressään seisoi Toussac riemuitsevan näköisenä, käsivarret ristissä rinnalla. "Niin hyvät ystävät", sanoi hän, "te tulette liian myöhään. Minä olen maksanut velkani." "Antautukaa!" huuti Savary. "Ampukaa! Ampukaa!" vastasi hän ja löi rintaansa molemmin käsin. "Elkää luulko, että minä pelkään teidän halpasia luotejanne! Luuletteko saavanne minut elävänä?
Rohkea luonto kärsii sitä ilolla ikäänkuin sovinnoksi. Te olette rohkea. Antautukaa, ja iloitkaa antautuessanne!" Kenelmin ääni ja koko käytös oli samalla niin ystävällinen ja käskevä, että se uppiniskainen luonne, jolle hän puhui, kohta myöntyi. Hän sanoi setänsä adressin. "John Bowill, Esq., Oakdale, lähellä Westmereä."
Kreivi Lejonborg, joka ei ollut luonteeltaan ollenkaan verenhimoinen, oli siis vuodattanut verta. Hänen lempeä luontonsa voitti pian ja hän alkoi koko ruumiiltaan vavista. Antautukaa, tai kuolette kuin koira! kaikui kellariholvissa kauhistava bassoääni. Kivääri putosi kreivin kädestä. Kellarin valaisivat monet tulet.