United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyynel kiilsi vanhuksen silmissä hänen noita aikoja muistellessaan, kun hänen kotiseutunsa ja koko Itä-Suomi oli turvattomaksi jätettynä ja alttiina viholliselle. »Viipuri oli kukistunut, Käkisalmen valloittivat viholliset kevättalvella kaksi vuotta sitte, ja silloin olivat kaikki portit auki Venäjän sotajoukoille.» »Siitäkö asti te jo olette olleet kodittomana?» kysyi Elina sääliväisesti.
Hän matkusti Turkuun hautaamaan rakastettua, vanhaa äitiänsä, oleskeli sitten pari kuukautta tiluksillaan ja kun hän sittemmin tuli olinpaikkaansa Käkisalmen lääniin, ei hän vielä ollut kirjoittanut Elsalle. Aika ei kuitenkaan voinut poistaa Elsan kuvaa hänen sydämmestään. Usein hän ajatteli häntä ja vihdoin päätti hän vakaasti kirjoittaa hänelle.
Oi, sangen mielelläni! Tasma lykkäsi pois tuolin jossa hän oli istunut, ja kyykistyi lattialle kädet helmassa ristittyinä. Maria seisoi vielä, mutta laskeutui istumaan vihdoin hänkin, nojaten päänsä muuria vastaan, Tasman surumielisellä äänellä kertoessa: Mieheni oli rakentanut meille oman mökin Käkisalmen luona, mutta kun sota alkoi, otettiin Antero sotamieheksi.
Kun sitte kolmikkaat otettiin ruoduista ja rustholleista, yhteensä 14,000 miestä, silloin luvattiin uudestaan apua; ja kun Viipuri puolustautui viimeiseen asti, silloinkin kerrottiin: nyt lähettää Ruotsi apua. Mutta tuliko sitä? Ei, Viipuri kukistui voitettuna, Käkisalmen viholliset vallottivat.
On muka hyvinkin ylpeätä miestä siitä, että kenralikuvernöri kaupungissa käydessään oli juhlapäivällisillä puhutellut häntä, vaikk'ei se keskustelu sitä kummempi ollut kuin että kenralikuvernöri oli kysäissyt, oliko hän sen Käkisalmen Vargentin'in sukuja, johon ukko Vargentin oli vastannut: "niet!" Ja ties millä hän oikein eläneekään.
Hän huomasi niiden olevan, mikäli hän ymmärsi, jotenkin hyvässä kunnossa, kiitti pehtoria uskollisuudestaan ja rehellisyydestään, ja lähti sitten, ainoastaan Pekan seurassa, joka sillä välin oli palannut matkaltaan Paimioon, joukkonsa luokse, joka, niinkuin ennen on mainittu, oli Käkisalmen läänissä.
Kokoonkutsuttu miehistö siis lähetettiin taas ruoduillensa ja sai jälleen kevään pahimman kelirikon aikana tallustaa 15 20 penikulmaa jäillä ja lumisohjussa. Tänään oli majuri päästänyt kotiin kokoontuneet ratsumiehensä ja palasi nyt melkoista keveämmällä mielellä. Miehistö oli tietysti kovaa kokenut Käkisalmen retkellä, mutta ne, jotka olivat kestäneet talven kurjuutta olivat reippaalla mielellä.
Noin seitsemisenkymmentä tynnyriä jyviä kuljetin sitten veneillä Savonlinnaan, jossa nyt miehistöineen isännöitsi Käkisalmen linnan entinen päällikkö, eversti Stjernschantz, ja jossa myöskin sain viimeisen kerran isääni tavata.
Eikö se ollut kaikkivaltiaan viittaus.» Minä vastasin: »Jollet sinä, niin jotain muuta». Sehän oli minun uskoni. Mutta nyt? Täällä ei ole ketään. Sofia ei tule. Ei kukaan tule. Ei mikään tapahdu. He vievät minut Käkisalmen linnan holviin. Oh, miksi aukenevat väkisin silmäni! Kiinni, kiinni! Noin. Ei mitään kuulu. He ovat juuri ahteen alla. Olisinko minä tyhmä. He kaikki sanovat minua lapsekkaaksi.
Kuningatar sanoi, ett'ei "hän ansainnut sitä suosiota, jota hän, Kristiina, tähän saakka oli osoittanut hänelle" sekä käski hänen rangaistuksen uhalla suuresta rikoksestaan heti lähtemään Tukholmasta ja palvelemaan tästälähin muutamassa rykmentissä, joka oli Käkisalmen läänissä lähellä Venäjän rajaa.