United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, sangen mielelläni! Tasma lykkäsi pois tuolin jossa hän oli istunut, ja kyykistyi lattialle kädet helmassa ristittyinä. Maria seisoi vielä, mutta laskeutui istumaan vihdoin hänkin, nojaten päänsä muuria vastaan, Tasman surumielisellä äänellä kertoessa: Mieheni oli rakentanut meille oman mökin Käkisalmen luona, mutta kun sota alkoi, otettiin Antero sotamieheksi.
Niitä ilmestyi kohta laivaankin, jossa sitten ryhdyttiin molemmin puoliseen vaihtokanppaan, vaan kun Tasman lähetti muutamia miehiään rannalle, tapettiin heistä siellä kolme ilman mitään syytä. Tasman nimitti tämän löytämänsä maan Statenlandiksi, joka nimitys sittemmin vaihdettiin Uudeksi Seelanniksi. Samalla matkalla kävi Tasman myöskin Tonga- eli Ystävyyssaarilla.
Siten sinä petyit. Löfvingin pää oli vaipunut rintaa vastaan, ja kädet ristissä istui hän mykkänä ja liikkumatta, ikäänkuin eivät Tasman sanat olisi hänelle kuuluneet. Attilakin seisoi ääneti, ja onnen kajastus hänen piirteistään rupesi haihtumaan.
Pettyneiden toiveiden kylmyys pääsi voitolle, ja käsivarsi Tasman hartiain ympärillä sanoi hän vihdoin surullisena: Itse te ette saa mitään kiitosta, sentähden tahdon kerran puhua julki: Mitä olette ollut minulle viidennestä ikävuodestani saakka, sitä en voi kertoa enkä palkita, sen voi yksin Jumala.
Tasman ihmeellinen kohtaloonsa alistuminen palasi yhä Marian mieleen. Päässeekö hän koskaan semmoiseksi? Ehkä ei koskaan. Elämä oli kuitenkin kaunis, ja elää tahtoi hän ollakseen onnellinen ja luodaksensa onnea muille. Mikä tämä onni olisi, sitä hän ei itsekään tiennyt. Ja missä se asui tässä kauheassa maailmassa, joka on kurjuutta täynnä?
Merimiehet luulivat jo saapuneensa tuolle tuntemattomalle eteläiselle mantereelle, mutta toden teolla olivat he tulleet itärannikolle Uutta Seelantia, jonka länsipuolella oli Tasman käynyt jo v. 1642. Cook laski laivansa ankkuriin erään joen suulle ja lähti oitis muutamien seuralaistensa kanssa rantaa kohden.
Tosin Maria Attilan ollessa hänen luonaan näytti aivan toiselta, eloisalta ja lämpimältä, mutta kaipasihan nuori nuoruutta semminkin heidän nykyisessä yksinäisyydessään. Olkoon! Mutta Tasman käynnin jälkeen oli Maria kokonaan muuttunut. Ei kelvannut rukki, ja akkunassa hän seisoi niin haaveilevana kuin olisi odottanut vapauttavaa enkeliä taivaan pilvistä.
Ei hänkään enään voinut lohduttaa eikä itkeä. Kauhun valtaamana lähti Mariakin muiden joukossa. Tasman sanat ja kaikki mitä hän oli aikonut puhua naisille oli kuin hävinnyt. Ei sitä kukaan ollut kuullutkaan. Hänen ainoa ajatuksensa oli nyt päästä isän luo ilmoittamaan hänelle kaikki. Kiireisesti kuin lintu riensi hän patterin luo. Siellä voisi hän silmäillä laakson ympäri ja löytää isän.
Maria auttoi heitä, mutta koneellisesti ja hajamielisenä, sillä Tasman puheet riehuivat hänen sielussaan ja painoivat häntä yhä raskaammin, kun hän ei rohjennut turvautua isäänsä, joka kaikista vähimmin olisi tahtonut moista kuulla. Tuliko hänen noudattaa Tasman neuvoa, ja mikä olisi semmoisen rohkean teon seurauksena?
Puhelu keskeytyi ja varjot huoneessa kävivät synkemmiksi, sillä pesässä oli valkea sammunut ja kotitekoista talikynttilää ei oltu edes niistetty. Naiset kuitenkaan eivät huomanneet huoneen hämäryyttä, ennenkun ovi aukeni ja sisään astui vieras nainen. Maria meni kynttilä kädessä tullutta vastaan, ja molemmat tunsivat nyt Tasman.