United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sukset voijin voitimella, Liukomet sian lihalla, Liuoin soita, liuoin maita, Liuoin synkkiä saloja, Heitin suuret maat maoille, Isot nurmet ilveksille, Oravaisten aiat juosta Pihat kärppien kävellä. IV. Miesten lauluja. Kulle työlle tempoamma.
Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi.
Saataneenhan tuli sammumaan, ja onhan saloja palamaankin, paremmin heinää kasvaa ja helpompi on metsänkävijän kulkea. Heitämme sen asian Panun haltuun, lie hänellä taikoja tulellekin. Mitä miehet arvelevat? kysyy vielä kerran Panu. Ei ole tyhmä tuumasi, voipi kasvaa vilja runsas, mutta miten kaukaisten paikkain miehet tänne tullemme kaatamaan ja polttamaan?
Silja seisoi typertyneenä säikähdyksestä ja katseli kauhistuneena leipäkumppaninsa veristä ruumista. Silloin kömpi Antti piilostaan ja kertoi Siljalle Tuomaan käskyn. Karjomökille, toisti Silja ja läksi paitasillaan saloja samoilemaan. Kolme päivää metsässä harhailtuaan hän vihdoin pääsi perille nälkiintyneenä ja perin uupuneena.
Ei muuta kuin susia ja karhuja ja rosvoja.» Kun Rautavaaran rajalle tultiin, hän riemuitsi, että viimeinkin päästiin niistä ijankaikkisista saloista, eikä luvannut elämänsä päivinä Rautavaaralle palata, jos mitenkään pääsee kiertämään sitä seutua. Ajettiin sitte Kaavin kautta Nilsiään. Siellä ei ollut saloja, vaan viljeltyjä maita, aidat kahden puolen tietä.
Hakien nyt hukkuneita Samoelen ympär saloja; Mutta vaiva samoella Taakka tämä käsivarsillain; Väsyi kurja käydessänsä Päivää ensimmäistä Paimelas.
En olo opissa ollut, käynyt mailla mahtavien, samonnut Lapin saloja, souellut Viron vesiä; omat on virret oppimani, omat saamani sanaset, tiepuolista tempomani, risukoista riipomani, pajukoista poimimani, vesoista vetelemäni, kanervoista katkomani, päästä heinän hieromani.
Saloja, tuollaisia laajoja asumattomia seutuja, joita kotimaassa rautateiden varsilla tuon tuostakin huomaa, en vielä missään täällä etelässä ole nähnyt, vaan joka paikassa kohoavat ihmisasuntojen valkeat kiviseinät, vihreine, enimmäkseen suljettuine puuluukkuineen, joka painaa koko rakennukseen omituisen kuolleen leiman.
Ja sillä tavalla hän sitten vastakin hankki itselleen paperia ja kirjallisuutta. Ajatelkaa tuota kuvaa: poika, pieni ja pahainen, hiihtää huurteisia saloja, vaanii teeriä ja metsoja ja pyitä, tähtää ja ampuu ja puusta putoaa hänelle pussiin paperia ja kirjoja.» »Säkissä oli myöskin »Oulun Viikkosanomia», vanhoja vuosikertoja. Päästyään vanhemmaksi ja vauraammaksi hän alkoi niitä tilatakin.
"Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk' on kenkäni kulunna, Näitä teitä juostessani, Samotessani saloja; Onko hirviä salossa, Onko nähty näillä mailla?" "Onpa hirviä salossa, Onpa nähty näillä mailla, Oiva hirvi liinaharja; Täss' on käynyt tään kesosen Meiän herran heinikossa, Nähty on kanssa kaalimaassa.