Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Elsa pisti velkakirjan arkkuunsa ja mummo, sanottuaan hyvillään hyvästit kaikille, läksi pois. Kaikki seisoivat mummon mentyä kyökin permannolla kappaleen aikaa hämillään. Vihdoin menivät maisteri rouvineen sisälle. Herrasväen mentyä alkoi Elsa tuumia: "Eipä Katri tiedä, mistä meille tulee ensivuodeksi kyökkipiika." "Tiedätkös sinä sitten?" kysyi Katri. "Kyllä, ja tunnenkin osaksi häntä."
Mökin lapset eiwät liene tähän asti huomanneet, että oli puhe mummon kuolemasta, sillä he oliwat omissa askareissaan ja hälisiwät omaa hälinäänsä. Mutta äitinsä selityksen aikana waikeniwat he ja kuunteliwat awosuin.
Hän teki onnistumattoman varkausyrityksen, tavattiin itse teosta ja tuomittiin raipparangaistukseen. Mummon saunassa pari viikkoa pahimpia piiskanvammoja hoideltuaan, hän meni aamulla metsään, teki vitsaisen kaulahuivin koivunnäreestä ja hirtti itsensä.
Silloin toi sattumus vanhan mummon Anteron tielle ja hyvää palkkaa vastaan lupasi tämä tehdä mitä Antero pyysi. Viskaali ynnä kaks todistajaa tulivat kauppiaan huoneesen milt'ei samaan aikaan kuin eukko. Ja molempain toimi oli juuri loppumaisillaan, kun kapteeni vainajan taloon palasi.
Ennen ajoin minä aina perhosia takaa, sain niitä kiinni, ihailin heidän siipiensä ihmeellistä väririkkautta ja päästin ne sitten vapauteen niin olin minä usein kulkenut puolen päivää pitkin aroa; Nyt oli kaikki ihan toisenlaista. Minä oleskelin paljon mummon huoneessa, joka vanhanaikuisine juutalaiskodista tuotuine huonekaluineen vaikutti minuun kummallisesti.
"Kuinka te noinkin wanhana ihmisenä woitte aamusta warhain ja myöhään iltaan, minkäänlaisesta säästä huolimatta, seisoa tässä?" "Sitä täytyy, jos mieli on jotakin ansaita ja suoriutua asioistaan?" Tuo mummon asioista suoriutuminen tuntui Mielosesta niin kummalliselta. "No mutta ettehän te suinkaan noin wähäisellä kaupalla paljoa tienaa?" "Aina kuitenkin sen werran, ettei pahaa hätää tule."
»Eräs porvari Hyöriinin leski lapsineen. Hänen maatansa oli tämä minunkin vähäinen maatilkkuni ennen, mutta nyt se on omani.» Mummon kertoessa astui mainittu leski sisälle, ja hänet nyt esiteltiin Nummelle. Kuultuaan nuorukaisen nimen leski virkkoi: »No onhan niitä nyt kummia nimiä ennen oli Nummeliinit ja muut sellaiset, nyt sanotaan vain Nummi ikäänkuin olisi puhetta maasta eikä miehestä.»
"Ei, ei, äiti, minä en suinkaan teitä halveksi, ei, sitä en tee, en! Ei, äiti," hän tarttui mummon käteen, "ei, älkää sitä uskoko, äiti, en minä ole niin paha ... se olisi ilkeyttä minussa, ei ... ei milloinkaan ei!"
"Saat ajella kanssani kaksi hevosta edessä." "Ei, ei," huusi Stiina haltioissaan, tarttuen mummon kaulaan. "Pitäkää minä vielä, mummo, minä en tahdo! En tahdo lähteä Veräjätuvasta." "Mutta ehkä se on onnesi," kuiskasi akka kyynelsilmin; sillä hän piti paljon lapsesta.
Kutsui minut muutamana pyhäiltana aittaansa, kun isäntä ja muu väki olivat kylässä, ja pisti sen sieltä käteeni. »Tuoss' on sinulle muuan kirja, josta minä en tiedä, mikä se on liekö siinä lukuja vai loruja, mutta tottapahan sinä hyvä lukija sen perille pääset » Minä kätkin kirjan poveeni ja juoksin suoraa päätä mummon luo saunaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät