Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"Sen kyllä uskon, ainahan on naisten lempiaatteena ollut rakkaudesta ja kääntymisestä kirjoittaminen. Onneksi alkaa yleisö nyt kyllästyä semmoisiin historioihin. Jos te aiotte ruveta kirjailijaksi, neiti, niin pitää teidän kerrassaan hyljätä nuo mummon ihanteet! Ne hajahtavat oikein homeelta!"
Hän painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle nuorelle miehelle, jolla oli pää puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli häntä tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistäen otsansa. Mummon vieressä oli nuori mies, hihaton liivi paidan päällä; hän kuunteli päätänsä pudistellen mitä hänelle puhui hänen näköisensä vanki, jolla oli kovin kärsivät kasvot ja jo harmaantuva parta.
Mummon suu näytti olewan hymyssä, hänen huulensa näyttiwät liikkuwan ja kuiskaawan jotakin ja olipa kuin olisiwat hänen repaleiset hihojensa suut läpättäneet ja tärisseet silloin olin jotain hiljaista ja sywää ääntä kuulewinani, joka sanoi: "mitäpä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen".
"Jumal' antakoon, mummo!" "Tuleeko teidän Katri naimisiin?" "Niinhän se taitaa tulla." Maisteri, joka mummon tullessa pyörähti sänkykamariin, tuli ja kysyi: "Mihinkä se Katri naidaan?" "Turkuun kuulutaan!" vastasi rouva. "Sepä sattui, eikö hän ollutkin ilman paikkaa?" "Oli, vaan kyllä hän nyt sentään paikkoja olisi saanut. Nyt ei hän niitä kumminkaan tarvitse." Maisteri poistui.
"Me olimme siellä ainoastaan jonkun minuutin, joimme maitoa ja menimme; siinä koko lyhyt matkakertomukseni." Nuori mies tuli aivan pian tutuksi rouva Printfellin luona siinä pienessä kamarissa, ja Doran tultua oli hänen erittäin hyvä olla. Hänellä oli vähän tilintekoa mummon kanssa, jonka hän suoritti sukkelasti kuiskuttelemalla ja jätti yhden paperirahan.
Niitä oli niin paljo, ettei tahtonut malttaa mistään poimia, hyvästä paikasta muutti aina parempaan ja paremmasta yhä parempaan. Päivä kului niin nopeasti, ettemme huomanneetkaan ennenkuin ilta oli käsissä. Lehmä oli lypsetty, askareet oli tehty ja nyt istuimme kaikki tuvassa ja odotimme Mataran mummon tuloa.
Mutta ett'ei liian uteliaalta mummon silmissä näyttäisi, hän päätti parhaaksi karttaa uudestaan taloon ja mummon pakinoille menemistä. Nyt hän alkoi vapaalla mielellä astumaan reippaasti Munkkinientä kohti. Ilta-aurinko loi purppuraa lännen taivaalle, kun hän asteli noita tuttuja polkuja. Kotiinsa hänen piti menemän, mutta hänellä ei ollut mielestänsä siellä mitään tekemistä.
Huomattuaan Matin alkoi hän karjua: "Oletko nyt kotona roisto? Missä sinä juoksentelet?" Mummon kasvot lensivät punaisiksi, ja hän yritti aukaista suunsa, mutta jätti sanomatta, kun Matti mutisti suutaan merkiksi, ettei maksa asia puhumisen vaivaa.
Talossa oli yksikerroksinen vinkkeliin rakettu asuinhuone-rivi, joka oudon silmään näytti tavattoman pitkältä ja muhkealta. Elsalla ei nyt kumminkaan ollut aikaa sen tarkemmin talon ulkomuotoa tutkia, vaan kantoi mummon kanssa arkkua kyökkiin. Ensi silmäyksellä huomasi Elsa, että kyökki oli hyvin avara, melkein Munkkiniemen kyökille vivahtava.
Minun sydämmeni oli niin suruinen ja katsellessani kaunista lasta samalla niin iloinen ja haikea, minä olin niin syvästi liikutettu, etten tuntenut kelpaavani mihinkään työhön, ja seisoin siis ääneti ajatuksiini vaipuneena vanhan mummon vuoteen vieressä, onnitellen mielessäni häntä, kun häneltä muka kaikki maalliset tuskat ja huolet jo olivat loppuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät