United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on minun hyvä olla. Minä olen kotona. Olen hyvässä turvassa. Minun ei ole tarvis enää milloinkaan tuntea itseäni orvoksi eikä yksinäiseksi. Kaikki murheet ovat minun hartioiltani haihtuneet ja kaikki huolet huomisesta. Tunnen olevani rakastettu. Ja se riittää minulle. Tunnen kelpaavani täällä sellaisena kuin olen. Ei kukaan tahdo karsia minusta pois mitään eikä minua toisenlaiseksi pakottaa.
Vuoden kuluttua se on unohdettu ja haudalleni on ruoho kasvanut. Yhtä minä sinulta anon, luottaen hyvään sydämmeesi ja kaikkeen hyvään, jota minulle olet osoittanut koko elinaikasi: ole kuin isä minun turvattomille lapsilleni! Oi minun lapsi parkojani! Minä en uskalla ajatuksiani jatkaa. Sen joskus luullut kelpaavani isäksi, jonkamoista parempaa ei mailmassa.
"Etkö ole kuullut hänen monta monituista kertaa sanovan, että hän tämän vuoksi tahtoo säästää minulta koko joukon huolia, joihin minä, hänen luullaksensa, en ole omainen ja joihin en itsekään, totta puhuen, luule kelpaavani; ja eikö hän ole ylhäällä varhain myöhään ja juokse edestakaisin lakkaamatta ja eikö hän tee kaikenlaisia ja koperoitse jos jossakin komerossa, hiilikuopissa ja varahuoneissa, ja tiesi missä, joka ei suinkaan liene aivan hauskaa ja tahdotko viitata siihen, ettei tässä ole minkäänlaista alttiiksi antaumista?"
Kohta aloin tiedustella työtä, muutettuani halvan työpuvun ylleni. Mutta työnsaaminen teki vieläkin samanlaista kiusaa, kuin edellämainitunkin toimen saaminen. Silloin vasta tunsin olevani pahimmassa pulassa. Luulinhan toki edes työmieheksi kelpaavani, mutta mitä vielä! Koetin turvata Jumalaankin, vaan se ei tahtonut onnistua, sillä sisällinen tilani ei ollut vielä siihen sovelias.
Mitä sitä vastaan Suomen kielen tuntemiseen tulee, niin siinä minä toki luulen kelpaavani.
Minun sydämmeni oli niin suruinen ja katsellessani kaunista lasta samalla niin iloinen ja haikea, minä olin niin syvästi liikutettu, etten tuntenut kelpaavani mihinkään työhön, ja seisoin siis ääneti ajatuksiini vaipuneena vanhan mummon vuoteen vieressä, onnitellen mielessäni häntä, kun häneltä muka kaikki maalliset tuskat ja huolet jo olivat loppuneet.