United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tämä on sellainen uninen pöllö, että tuskin mitään saatte aikaan hänen kanssansa. Eikö se ole Maslennikof? On. Kyllä tunnen hänet, sanoi Nehljudof ja nousi lähteäksensä. Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveän rumannäköinen, koukkunokkainen, luinen keltainen nainen asianajajan vaimo, joka ei kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan.
Maslennikof pudisteli moittivasti päätänsä, tuli pöydän ääreen ja kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla käsialalla: »Tämän haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh Nehljudofille, sallin minä täten vankilan konttorissa tavata linnassa säilytettyä kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa». Hän päätti kirjoituksensa riipaisten suurenmoisen nimikiemuran.
Hän on täydellinen, ei suinkaan hän ole sukulainen eikä ystävä? luvalla sanoen, hän on täydellinen pölkky, ja samassa viekas kettu, sika. Nehljudof muisti mitä Maslennikof oli puhunut asianajajasta, eikä vastannut mitään, vaan ajoi Maslennikofin luo.
Pöllö! ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittäinkin siksi että tuossa sanassa: »toveri», tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut alentuvansa kirjoittaessaan hänelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti kaikkein likaisinta ja häpeällisintä virkaa, piti itseänsä mahtavana ihmisenä ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella häntä, niin tuolla toverinimityksellä ainakin osoittaa, ettei hän kuitenkaan liiaksi ylpeillyt omasta suuruudestansa.
Niin, siitä syyttömästi tuomitusta. Kyllä, kyllä. Pyytäisin, että hän siirrettäisiin palvelijaksi sairashuoneeseen. Minulle sanottiin että se kävisi päinsä. Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kävi miettiväiseksi. Tuskinpa, sanoi hän. Mutta voinhan minä neuvotella asiasta ja huomenna sähköittää sinulle. Minulle sanottiin siellä olevan paljon sairaita ja että apulaisista on puute.
Tietysti, mon cher, minä olen valmis tekemään kaikki sinun hyväksesi, sanoi Maslennikof molemmilla käsillään koskettaen hänen polviansa ja siten ikäänkuin lieventäen omaa ylhäisyyttänsä: se käy päinsä, mutta huomaa, minä olen kaliifi vaan tunniksi. Niin, voitko siis antaa minulle paperin, että voisin tavata tätä ihmistä? Onko se nainen? On. No, mistäs hän ? Myrkytyksestä.
Niinpä kyllä, niinpä kyllä. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan sinulle. Tee nyt niin hyvin, sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru. Se on se Viktor aina, sanoi Maslennikof hymyillen, hän on tavattoman sukkela kun sille päälle sattuu.
No, käykäämmepä ylös, olen hyvin iloinen, puhui Maslennikof haltioissaan, ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja lihavuudestansa huolimatta nopeasti vieden häntä ylös. Maslennikof oli erittäin iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttänyt ylhäisen henkilön hänelle osoittama huomio.
No sitä en juuri tiedä, sanoi Nehljudof: kahdesti olen siellä käynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen. Tiedätkös mitä, sinun pitäisi välttämättömästi tutustua kreivinna Passeak'iin, jatkoi vauhtiin päässyt Maslennikof: hän on kokonaan antautunut tähän asiaan. Elle fait beaucoup de bien.
Ja sitten vielä, sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja pysähtyen ovelle. Minulle kerrottiin, että eilen rangaistiin vankilassa ihmisiä ruumiillisesti. Onko siinä perää? Maslennikof punastui. Jassoo, siitäkö sinä? Ei, mon cher, parasta olisi kieltää sinulta pääsy, kaikkeen sinulla onkin asiata.