Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
He eivät olleet koskaan juoneet niin hyvää kahvia. "Nyt tahtoisin kernaasti tietää, kuka meille on kaikkea tätä antanut", sanoi Teresia kiitollisen näköisenä. "Sen olen minä tehnyt, pikku tyttöseni", lausui samassa ääni pensaista.
Juuri sinulle, tyttöseni!... Mutta aivan sinä olet kuin kasvanut ja vanhentunut eilisestä!... Ihan sinä olet totinen ja vakavan muotoinen? Niinkö! Kas niin!... noin sinä olet sentään somempi... Pidän aina iloisista ihmisistä. Minkä arvoituksen? Paha juttu! Kyllä koetan arvailla ensi kerraksi! Liian myöhäistä arvailla! Sillä nyt saat suoran selityksen. Oli sekin arvoitus!
POSTINHOITAJA. No, no, älä suutu, tyttöseni, älä suutu! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut, ha, ha, ha! Mitäs nyt on tullut väliin? Onko hän suuttunut minuun vai ? POSTINHOITAJA. Sihteeri! KIRJURI. Jahah, herra postimestari? POSTINHOITAJA. Jos Viipurin korrespondensi on valmis, niin antakaa se tänne, että saan kirjoittaa alle. KIRJURI. Kyllä, tässä se on. Ja ulkomaalaiset kirjeet myöskin.
Täällä on joku, joka on tullut vaseti sinua tervehtämään, pikku tyttöseni, sanoi Liisa harvaan ja painokkaasti. Mene tervehtämään häntä, Paula, se on isäsi! Pienet, valkeaan huntuun verhotut kasvot sävähtivät helottavan punaisiksi ja jonkunlainen puistutus näytti värisyttävän tuota pientä olentoa.
Jo pienenä sinä kiipesit puihin niinkuin pieni orava. Pieni orava sinä oletkin, tyttöseni, sanoi tuomari, joka samassa tuli ulos katsomaan, mitä siinä nuoret toimittivat. Oikeinhan te istutte tässä parittain lintujen lailla, viserrätte kai iloisia lauluja. Niin, niin, lapset, visertäkää vaan, ei se kesä tässä maan kovin kauvan kestä.
»Se oli siis sittenkin Orleans'in herttua!» sanoi vanhempi kreivitär kääntyen veljentyttärensä puoleen. »Niinpä minä tunnustelinkin, vaikka katselimmekin kaukaa taistelua. Näetkö nyt, tyttöseni kuinka hyvin meidän olisi voinut täällä käydä, jos tuo viekas, saita kuningas olisi vain sallinut meidän näyttäytyä hovissaan.
»Kyllä meidän täytyy sitä ajatella, tyttöseni; on jo aika ruveta puuhaamaan sinulle yhtä ja toista kokoon kapioiksi. Ei ole haitaksi katsella ympärillemme vähän, joka kerta kuin olemme pääkaupungissa käymässä; tilapäisesti sattuu väliin saamaan oikein hauskoja kapineita.» »Oi, äiti!
«Me kyllä teemme heidät onnellisiksi!» jatkoi isä yhä lämpimämmin. «Jumalan avulla ei kukaan ole heistä vaeltava epäonnistuneena tahi sielunsa puolesta raajarikkoisena elämänsä läpi. Pikku tyttöseni! Teistä ei saa, tulla kypsymättömiä ihmisiä! Eivät mitkään harhatoiveet saa soaista teidän silmiänne elämän tosi rikkauden suhteen. Te ette milloinkaan saa isota jaloutta, jota en voi teille hankkia.
"Ei, Antti Pietari, heitä nappulat kokoon, heitä ne läjään. Tule tänne, Dora, minä tahdon puhua kanssasi, tyttöseni." "Mitä isä tahtoo?" kysyi Dora. "Niin, näetkös, lapseni, nyt tunnen minä sinun. Jumala siunatkoon sinua, lapsi, Jumala siunatkoon sinua!"
Oi, sellaisia romantillisia ajatuksia! sanoi isä; sinä kyllä tulet iloiseksi taasen ja tahdot tulla meidän luoksemme. Liina pudisti päätänsä. Mutta jollei niin tapahtuisi, isä, sanoi hän, jos minä olisin onnellinen täällä? Sitten saatan minä ajatella asiaa. Ole nyt tyven, tyttöseni, ole tyven ja tule iloiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät