United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noissa kasvoissa huomasi niin paljon yhtäläistä Esan kasvojen kanssa, että saattoi oitis arvata tässä saavansa kunnian tutustua Esan äitiin, talon emäntään, tuohon kuuluisaan Karhun muoriin. »Missä Jussi on?» huusi Esa ovessa. »Häh?... Etkö tiedä? Mitäs varten mun pitää sua elättää, jos et edes tiedä sitä?
Tässä hän pysähtyi ja katsahti emäntään. Emäntä sanoi silloin Anna Kaisalle: »Panisit Anna Kaisa tuosta tuon pannun kiehumaan, kun on nyt kerran näin harvinaisia vieraita tässä meilläkin!» Sillä tavoin jatkui keskustelua. Ukko Hyvärinen väänsi lehmien kytkytvitsoja. Kahvi joutui ja emäntä jo käski Huttusta ottamaan kupin.
Jos hän siitä tulisi pois, niin tuskin hänestä olisi enää ihmiseksi, hän on siksi heikko kappale". "Hyvä Isä! Miksi niin?" kuului rovastinnan sanat ja silmät pyöristyivät renkaisilleen rävähtämättä katsomaan emäntään. "Siksi, että se on lapsi ja lapsena pysyy. Jos ei saa lapsena olla, se murtuu. Hän oli jo pyöräinorsilla jäädäkkö ihmiseksi miesvainajansa jättämismurheen aikana.
"Miten niin", kuului rovastinnan sanat ja hieman tulehtunein kasvoin kääntyi Jokilahden emäntään todellakin kuulemaan miten sen vieraan laita oikeastaan on. "Se hänen kotinsa, kun on tämän pappilan maalla", alkoi emäntä, "ja sitäpaitsi pappilan oma.
Minä välitän vain sinusta, Jakob!» Hän kiersi käsivartensa Jakobin kaulaan. »Sinä et saa hänelle hiiskua tästä sanaakaan lupaathan sinä sen»... Aamiaista syötäessä hieman kiireisesti, koska Jakobin oli jouduttava konttoriin katseli Jörgen Berven tutkivasti milloin isäntään, milloin emäntään.
Talolaiset olivat kyllä ehdittäneet hänelle kylvyn ja vieneet sairaan emännän saunaan, parannusta siitä kuitenkaan ilmaantumatta. Illempana oli emäntä nukkunut ja nukkui nyt levotonta unta. Jumala yksin tiesi, oliko tämä tauti elämäksi vai kuolemaksi, sillä niin ankarasti oli se emäntään iskenyt. Liisa oli nyt Kaisan käskystä ja heti myllykylästä palattuaan ryhtynyt emännyyteen.
Viimein hän ikäänkuin tylsistyneenä jätti kaikki Jumalan huomaan varsinkin kun Uutela näytti kuitenkin tyyntyneen. »Ehkä on parasta, että asiat kulkevat niinkuin ne itsestään kulkevat», ajatteli hän. Uutelan ajatukset palasivat yhä nuoreen emäntään. Tuo ihminen oli hänelle kuin arvotus. Selvää oli, että hänen itsensäkin täytyi kauheasti kärsiä nykyisessä tilassaan.
Mutta vaikka tupa olikin köyhä, niin oli siinä kuitenkin kaikki puhdasta ja kirkasta, tomutonta ja liatonta, että oikein kiilsi aina pienistä silitetyistä ikkunanverhoista ja vuoteenuutimista keltaisiin seiniin, savilattiaan ja lyhyen-lylleröiseen emäntään asti, joka oli kyyrysillään lieden edessä, pitäen tulta risuissa vesikattilan alla.
Ennen jäähyväisiä hän vielä kuitenkin kääntyi emäntään ja sanoi: "meidän pitäisi rakentaa Juokoskeen yhteinen mylly; se varmaankin kannattaisi hyvin." "Rakenna sinä vaan, jos tahdot", lausui Kaisa. "Toinen puoli on teidän maata, enhän minä yksin voi miten rakentaa." "Sinä näyt kostavan ankarasti", lausui Kaisa, "sinä saatat onnettomaksi meidät vaan, se onkin minulle parahiksi."
Niin, minäkin lähden pian, sanoi hän tyynesti. Mutta ennen sitä soitan kyllä kerran, lisäsi hän emäntään kääntyen. Ja Te soitatte ettekä ole siitä koskaan puhunut. Olen mielestäni ollut oikeutettu itsekkäästi nauttimaan. Minä en ymmärrä. Minulla on usein tilaisuutta antaa ja ottaa kahden kesken viuluni kanssa. Vaihtelu viehättää. Hän hymyili veitikkamaisesti. Sentähden on viulu saanut levätä.