United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
RAKENNUSMESTARI. Ketä te sillä tarkoitatte? VANSEN. Hm! minä tarkoitan kreiviä. JETTER. Egmontia! Mitä hänen olisi peljättävä? VANSEN. Min' olen vaan köyhä juutas, joka voisin koko vuoden elää sillä, minkä hän tuhlaa yhdessä illassa. Ja kuitenkin hänen kannattaisi hyvin antaa kerran mulle koko vuoden-tulonsa, jos hänellä olisi minun pääni yhden ainoan neljänneksen tuntia!
Jopa pispatkin pitäisi Suomen kieltä suurempana, Kaikki pappimme paremmin, Kirkkoherrat kiivahammin Tuohon tuumahan rupeisi, Kirjoittaisi Suomen kieltä, Vielä muutkin virkamiehet Kansan kieltä kannattaisi. Se on Suomeksi sanottu Suomalaisten suosioksi. Ei oppi ojahan kaa'a, Ei taito takaisin työnnä, Neuvo syrjähän syseä. Ensin mies opetetahan, Sitte hattu hankitahan.
Jäljestäpäin sainkin tietää, että sana "laivanomistajan vävy," joten he minua keskuudessaan olivat nimittäneet, oli luonnollisesti paljon vaikuttanut tuota yleistä suosiota ja kunnioitusta, jota jokaiselta sain osakseni. Niin kului päivä päivältä, viikko viikolta mitään erityistä tapahtumatta, jota kannattaisi mainita.
"Joka lauantaiksi, sen sanon sinulle, joka lauantaiksi koko ikäni!" "Silloin saat ottaa steewartin eli kokin hoitamaan kyökkiäsi, sillä minun kyökissäni ei se tapahdu; meidän taloutemme on liian iso, jotta sitä kannattaisi hoitaa ajattelemattomasti ja päättömästi koko viikon... Senhän huomaat kyllä itsekin," nauroi hän, "vaan jos sinulla on halu saada mariankalaa tänään niin..."
Ja sitäpaitsi näytti nyt siltä, kuin ei minun enää kannattaisi ruvetakaan Tukholman-tiedoillani houkuttelemaan häntä kertomiseen. Hän jo nähtävästi halveksi kaikkia minun vähiä kokemuksiani sieltä. En puhunut mitään, mutta hiljaisuudessa kaiveli sydäntäni.
Hän oli langennut, valitti hän, ei tosin niin, että hän ei rohjennut anteeksi-antamusta toivoa, vaan kuitenkin niin, että hän täällä maan päällä ei enää voinut elää elämää, jota kannattaisi elämäksi sanoa. Mutta kun luulin hänet ikäänkuin rannalle jättäneeni; uudestaan tapasin hänet tyrskyjen keskellä tunnonvaivojen aavalla merellä ajelemasta, hänen kuitenkin, ylimalkain oli parempi.
Herrat olivat seisoneet erillään neuvottelemassa, mutta kun riidasta ei ruvennut loppua tulemaankaan, astui kirkkoherra esiin ja huusi: »Hiljaa! Ettekö häpeä riidellä täällä vieraassa talossa? Väkijoukko oli vaiti, mutta Antero sanoi äidilleen: »Tulkaa pois, äiti, minä tulen teidän kanssanne. Ei täällä niin erinomaista ole, että kannattaisi itkeä erotessa.»
Ylpeänä hän kesti häneen suuntautuneitten katseitten raivon ja vastaten nyt preetorin kysymykseen sanoi vain hänelle ominaisella rauhallisella, hallitsevalla äänellään: »Preetori, kanne on niin alhainen, ettei siihen kannattaisi lainkaan vastata. Ensimäinen syyttäjäni on jalo Sallustus, Glaukuksen läheisin ystävä! toinen on pappi.
Tällaista ja paljon muuta siinä juteltiin, siksikuin kirkkoherra erään talonisännän seurassa astui sisälle ja alkoi toimituksen. Silloin siinä aprikoittiin, katsottiin, tuumailtiin vieläköhän kannattaisi alentaa, voisikohan tuommoisesta olla jotakin apua y.m. Kysyttiin siinä joskus oliko huutaja semmoisissa varoissa että voi hoidokkaansa elättää, jos tämä myönnettiin, ei mitään muuta vaadittu.
»Voi, Jakob, etkö luule minunkin saattavan joskus olla väsyksissä»; hän kääntyi poispäin ja alkoi ottaa lautasia pöydästä; »minä kävelen tässä päivät päästään samoja jälkiä, hyssytän ja kannan ja laulan.» »Jopa nyt jotakin! Tuommoista en olisi odottanut, eikä siihen juuri kannattaisi vastata.