Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Hänessä mun on onneni ja sinun, Hänettä kohtaa sua, mua, häntä, Ja maatakin ja monta kristittyä Kadotus, surma, hävitys ja hukka, Jota ei muulla välttää voi kuin tällä, Ja jot' ei muulla välttää saa kuin tällä.
»Lähemmä, Jumala, sua!» Nyt ei tuoll' ole ero, liet rikas, köyhä, tuhma tai maailman-nero, »Lähemmä, Jumala, sua!» On joka usko nyt vapaa. Yksi on varma: huomen meitä ei tapaa. »Lähemmä, Jumala, sua!» Vaivumme vitkaan ja varmaan, yllämme tähdet, vierellä jäävuori harmaa. »Lähemmä, Jumala, sua!» Tyynet on taivahan pielet, tyyni on meri, tyynemmät meillä on mielet.
Sun Pohjolassa, herttainen, on rakastella rauhainen; sun tääll' on lysti ollakses ja armas aikaellakses. Joudu, kevät. Kevät armas, joudu jo, talven kahleet poista! Nouse taasen, aurinko, kirkkahana loista; joudu jo. Sua, kevät, kaipaan ma päivänpaisteinesi, kaipaan taasen tuoksua kukkanurmiesi. Joudu jo!
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Kummia haastelet, kohtuudell' ei soimata suinkaan voi asetöitäsi toinen, kosk' olet urhea kyllä; mutt' olet häilyvä suotta ja veltto, ja siks suru karvas mieltäni kaivaa, kun sua pilkkaavan minä kuulen iliolaisten, joill' iso kärsimys on sinun tähtes. Vaan tule!
Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee, niinkuin lapsi hän on, joka vaaralta kasvonsa peittää. Turmalta suojele et, kostolta et jumalain. Ei rakennettuna missään muuria taivasta kohti, jonk' yli ei Erinyit, tyttäret yön kapuais, ei niin vuolasta virtaakaan, jonk' ei yli uisi airuet Hadeksen. Suojaton, ihminen, oot. Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heittämä tuulten.
PRINSESSA. jos heillä herkkä tunto on, kuin sun; kadehdin usein tuota onneas. LEONORA. Jot' itse hiljaa, puhtahasti nautit kuin harvat. Kas mun täysi sydämeni koht' ilmaisee, mit' elävästi tunnen; syvemmin tunnet sa ja vaikenet. Ei sua hetken lume häikäise, ei lahjo sukkeluus, ja imarrus sun korviis teeskennellen turhaan hiipii.
Ett' et sa uskalla, ja voitteluun jos Väsynyt olet, no niin, kyllästynyt Minäkin olen elämään, ja sulle Nyt kaulan' tarjoon vanhan vihas uhriks; Jos sit' et poikki leikkaa, olet hupsu; Ain' olen vainonnut sua, maasi rinnast Ammeittain olen verta juoksuttanut, Ja elää voin vaan sulle häpeäksi, Jos en sua palvele. AUFIDIUS. Oi, Marcius, Marcius! Jokainen sanas vanhan vihan juuren Sydämmestäni repii.
Niin isät ottelivat, monet uljaat murtaen muurit, moinen heill' oli mieli ja moinen rohkeus rinnan." Noin heit' ohjasi vanhus tuo, sodan tuttu jo ammoin. Valtias riemastui Agamemnon, kun hänet keksi, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Vanhus, oisipa, kuin yhä rohkeus rintasi täyttää, polvesi ponsi ja voimasi muu yhä muuttumatonna! Vaan sua vanhuus riuduttaa, osa kaikkien.
GLOSTER. Mut minä en, ja siis en ole peto. ANNA. Oo, ihme: perkeleetkin puhuu totta! GLOSTER. Ihmeempää, että enkelit noin raivoo. Jumalan ihanainen naiseksi, Suvaitkaa luulluista mun synneistäni Täss' edessänne täysin puhdistaita. ANNA. Ruttoinen vihalainen mieheksi, Suvaitse tietyistä sun synneistäsi Mun täysin kirota sua, kirottua.
Oi, en voi sua kirota, en kiittää, katsella sun laineihisi voin vain!
Päivän Sana
Muut Etsivät