Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mut näin kun itseni ma kehnoks teen, Ma sua muistelen, ja leivon lailla, Jok' ylös maasta kiitää korkeuteen, Ma riemuvirttä laulan taivaan mailla. Rikastun lempes muistoista ma niin, Sit' etten vaihtais valtain aarteisiin. Kun menneisyyden muistot alan haastaa Hiljaisten aatosteni neuvostoon, Kun näen kuink' aika kaiken multa raastaa, Niin taaskin vanhain tuskain vallass' oon.
Untamoinen, hyvästi jää! sillä aaveksinpa, etten näe sua enään. Toinen Näytös.
"Pysähdy tänne, Päivän poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikkiä lyömään", pyytelivät immet. "Opeta meille laulusi, käy karkelomme kuninkaaksi. Hellästi sua hoitelemme, sylissämme souattelemme." "Kuuletko kutsun, Marjatan poika? Täällä jo minua kaivataan, täällä pysähtymään pyydetään", lausui silloin Päivän poika.
Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani: Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!
IMOGEN. Hoi, Pisanio! JACHIMO. Valani saanko huulillenne painaa? IMOGEN. Pois! Kirotut korvani, kun näinkin kauan Sua kuuntelivat! Kunnon mies jos oisit, Niin hyvettä sä puolustaisit, etkä Noin kummaa, halpaa pyydett' ilmi toisi. Häpäiset miestä, jolle yhtä vieras On moinen työ, kuin sulle kunnia, Ja kiusaat naista, joka sua kammoo Kuin ikään paholaista. Hoi, Pisanio!
Hyvä herra, oi suo pien' almu nyt vaan; Sult' enään en kerjäile milloinkaan, Sua parkuni toisten ei kiusata saa, Pian suo Jumal' armonsa ja haudan maa! Voi mua Loviisa parkaa! Tuskin oli laulu loppunut, niin Robert kuningas huusi March'in kreiville, siinä pelossa että riita tämän ja Albanyn herttuan välillä jälleen voisi alkaa: "No mitä te nyt tuosta laulusta sanotte, jalo herra?
ELMA. Niin, niinpä lauletaan, Miss' on mun seppeleni? HANNA. Tässä, Elma. Sua kiitän, Hanna; sinäpä sen sidoit. Kas tässä seisoo morsian, Täss' Tuonen veräjällä; jalo, tyyni, Kuin Junon istuimella istuisin, Ja tomun mailma kiiriskelis allain. Nyt tule viikatteellas, enkeli; Mä hymyilen kun katkee sydän-juuret. Kas tässä oman ylkäs syleilys. Niin, neitoni!
Siksi en antanut kylyä, siksi et tohtinut sinäkään sanaa sanoa äsken, vaikka näinkin silmistäsi, kuinka suutuit ja häpesit. Kuuletko, kuuluisa isäntä? Lapsesi mäellä syntyy, porton poika kankahalla. RUOTUS: Vaimo! Sua varoitan RUOJA: Varro, vielä kun sanasen sanon. Luuletko, etten ma tiedä haluas suurta ja salaista, joka ei sinulle anna yön unta, lepoa päivän?
Ma Sinuun miellyin, Sinuun kierryin kiini, en Sua ilman elää, kuolla voi. Punainen huuliltasi purskuu viini, ma kuulen, maasi satakielet soi, ja suurta suudellen Jagellon lasta ma olen vapaa joka vankilasta.
Sitä kyllä teet, Mut Herra Jumal' on sua vahvempi, Hän lähetti mun suojelemaan lasta. *Musta*. Sit' et voi. *Valkea*.
Päivän Sana
Muut Etsivät