Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän pureskeli puunkappaletta ja sylki pois tikut, jotka siitä lähtivät. Wappu näki kuinka kauheasti liikutettu Benedikt oli. Hän jätti työnsä kuunnellaksensa häntä. Wappu, sanoi Benedikt, mieti vielä kerran etkö tahdo kumpaakaan meistä. Katso, sinun ei pitäisi olla ylpeä, kun olet niin pahassa huudossa että todellakin täytyy suuresti rakastaa sua tahtoakseen sinua vaimoksi.
Nyt nään mä kainon kuvan unelmissa, niin tyynen, hempeen, hienopiirteisen: kuin puhdas pulmut on hän aatoksissa ja sydämmeltään hellä, herttainen. Ei riehuis hän, jos kerran rakastaisi, hän kylväis rauhaa mulle rintaan vaan; ma häntä uskon, jos hän kuiskoaisi: ma sua lemmin, lemmin ainiaan! MA LEP
1 GOOTTI. Sa uljas verso suuren Tituksen, Jok' ennen kauhun toi, vaan nyt tuo lohdun, Ja jonka urhotyöt ja kunnon toimet Ivalla maksoi kiittämätön Rooma, Sa meihin uskalla; sua seuraamme Kuin kesäpaahteess' äijät mehiläiset, Joit' emo kukkamaille kuljettaa Tamora-julmurille kostamaan. GOOTIT. Sanomme kaikki samaa mitä hän. LUCIUS. Hänelle kiitos, kiitos teille kaikin!
Kyyneleitä kimalsi hänen silmissänsä. "Saat olla kuka hyvänänsä", sanoi hän viimein ja katseli Aslakia hellästi, "sinä olet kuitenkin aina sama minun silmissäni". Aslak oli aivan hurmauntunut. "Puhutko totta, Liv! Jumala sua siitä siunatkoon. Ja nyt mun täytyy sanoa yksi asia vielä. Voisitko minua lempiä, Liv, lempiä niin palavasti kuin minä sinua lemmin?
SATURNINUS. Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet, Mut tylysti sua pitelen, jos elän. BASSIANUS. Mun teostani tulee vastata Paraimman mukaan, vaikka hengelläni.
ett' ylpeästi muisto saa nyt, päivänään, sua osoittaa ja virkkaa: 'Katso maata, tuot' ihanaa, se hymyllään sai sankar'rinnan syttymään; ket' ei se lempeen saata! Hän kuoli eestä kullan tään.»
COMINIUS. Kuukauden sua seuraan; asuntosi Niin valitsemme, että toisistamme Me tiedon saamme; näin, jos aika sallis Sua kotiin kutsua, ei tarvis meidän Hakea yhtä miestä pitkin mailmaa, Ja hyvä tila menettää, jok' ehtyy, Kun poiss' on tarvitsija. CORIOLANUS. Hyvästi! Sua ikä painaa; sodan herkuist' olet Jo kylläs saanut, naarmuttoman kanssa Kuljeksiakses. Portillen vaan käykää.
Kun oikeuttasi, uskoas Ja Väinön kieltäsi hoidat, Ei pelkoa sull' ole kateistas, Ei voittaa voi sua noidat: Sä keväin kukkiva vanha tuomi, Sä jälleen nuortuva vanha Suomi, Sä talvet vihreä vanha kuus, Sä Suomi Vanha ja Uus!
Hänen silmässänsä Asui lemmen kevät, aamu ikuinen, Taivas helottava ilman yöseen äärtä, Ilman riutumuksen äärtä kaukana. Niin hän katsoi päälleheni, niin hän katsoi Pyhään kirjaan, nimeäni etsien. Otsa kirkas kääntyi: sali aava läikkyi, Pylväsmetsän hämärässä leimahti. Kuva kaunihin! Mun poveheeni syttyy Halu polttava sua katselemaan ain, Viipymähään silmiesi paisteheessa.
Yö on jo joutumassa, kuumuus käy tukehuttavaksi, hylkeenrasva-lamppu savuaa, yhä innokkaampana jatkuu tanssi. Karhunliha on keitetty. Tanssi taukoo. Eitel jakaa rasvan vierasten kesken. Liha syödään sitten. Eitel laulaa karhun pään kunniaksi. Hän hyväilee sitä, hän puhuu sille ystävällisiä sanoja: "Sä ihanainen, sä metsän kultamarja! Katso, miten hyvänä sua pidämme!
Päivän Sana
Muut Etsivät