Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


BASSIANUS. Andronicus, min' en sua imartele. Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti. Jos lahkoani ystävilläs lisäät, Niin suuresti sua kiitän; kiitoshan On jalomielisille parhain palkka. TITUS. Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa,

CLOTEN. Halpa kuotus, Mua etkö tunne vaatteista? GUIDERIUS. En, ruoja; En liioin räätäliäsi, vaariasi; Hän teki pukus, puku tekee sinut. CLOTEN. Ovela roisto! Mun ei räätälini Sit' ole tehnyt. GUIDERIUS. Mene kiittämään Siis lahjan antajaa. Sin' olet houkka, Sua inhon lyödä. CLOTEN. Herjakieli, kuule Nimeni vain ja vavahda! GUIDERIUS. No, nimes! CLOTEN. On Cloten, konna.

Wappu tuijotti alas kauhistuneena: herra Jumala, hän tulee! huusi hän aivan ääneen ja tarttui tuskissansa kallioon kiini, niinkuin se olisi ollut hänen kivi-isänsä käsi. Jooseppi, jää sinne, älä tule ylös. Jumalan armon kautta, mene takaisin en voi sua nähdä! Mutta Jooseppi oli nopeasti hypännyt ylös kalliolle Wapun luo. Wappu kätki kasvonsa kalliota vasten ja poisti häntä käsillään, rukoillen.

OTHELLO. Sen jalkaa katson tarua tok' on se Jos olet perkele, en voi sua tappaa. LODOVICO. Pois hältä miekka! JAGO. Verta vuodatan, Mut surmattu en ole. OTHELLO. Sepä hauskaa! Sun eloon jäämään tahdon, sillä kuolo Minusta onni on. LODOVICO. Oi, sua, Othello, Niin hyvä olit ennen ja nyt Kirotun konnan verkkoon kiedottu! Miks sua nimittäisin?

Ei sua kurjempaa kuvatust' ole, sen sanon, kuinka mont' uhaks Ilionin kera kulkikin Atreun poikain. Hammastellen siis älä haastele valtiahista, heit' yhä herjaillen sekä kärkkyen vain kotimatkaa. Emmepä tarkoin tiedä, mik' on tämän loppuna kaiken, suotuko lie kotitie vai suomaton meidän akhaijein.

OTHELLO. Konna, Todista, ett' on armahani portto, Todista se, tuo mulle selvät näytteet, Tai, kautta sielun' ijankaikkisen, Parempi koirana sun olis olla Kuin vihani uhrina! JAGO. Niiks' onko tullut? OTHELLO. Se näytä, ainakin tuo todisteita, Ett' epäilykselle ei hakaa, hankaa Jää kannatteeksi. Muuten voi sua, voi! JAGO. Arvoisa herra,

Ja hänkö sotkukeittoineen Voi niskaltani luoda kolmekymment' vuotta! Voi! jos et tiedä parempaa! Jo heitän toivon viimeisenki. Siis eikö mitään voidelmaa Oo luonto löynnyt tai joku oiva henki? MEFISTOFELES. Taas järkevästi haastat, veikkonen; Sua nuorentaa voi keino luontonainen, Vaan siitä puhuu toinen kirjanen, Ja sepä luku kummallainen. FAUST. Mik' on se?

Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sua parvi pahoja Soimaa, sortaa aiheetta,

Ja tiedätkö, on pilvein tuolla puolla mun valtakuntani, on onnen maa, miss' osataan myös armaan eestä kuolla, ei yksin huoata ja armastaa, sun suuteloihis kuolla tahdon tuolla, jos tääll' en heidän vainoltaan ma saa, tai tahdot ennemmin, sua että lemmin vain sydämessäin vielä ijäisemmin. Ne houkat!

Tää vain ol' alkumyönti. ALCIBIADES. Rummut käymään! Ateenaa vastaan nyt! Hyvästi, Timon! Jos käy, kuin toivon, vielä tavataan. TIMON. Jos käy, kuin suon, en näe sua enää. ALCIBIADES. En koskaan sulle pahaa tehnyt. TIMON. Teitpä: Mua kiitit. ALCIBIADES. Pahaksiko sitä sanot? TIMON. Se nähdään joka päivä. Mene matkaan, Ja mukaas ota narttusi. ALCIBIADES. No, mennään! Me häntä häiritsemme.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät