United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, päinvastoin minun olisi ehkä hyvinkin sääli häntä, kun minä näkisin hänet ruumisarkussa, ja minua pidettäisiin varmaan ihan sortuneena miehenä, kun minä, mustiin suruvaatteihin puettuna, seisoisin hänen avonaisen hautansa partaalla. Minä itkisin, ei, minä en itkisi, en kyyneltäkään; minun suruni olisi suurempi kyyneleitä. Ja kaikki sanoisivat: katsokaa kuinka hän on masentunut, mies raukka!
Eikö totta tosiaan jo kaikki ihmiset ihmettele noin jaloa työtä köyhää poika raukkaa, isätöntä turvatonta kohtaan. Ajatelkaapas, onko sellainen työ viiden kopeikan kuvalla maksettu. Mutta totinen totuus on, että sen hän pyytää eikä enemmästä huoli, vaikka 50 ajastaikaa hänen edessänsä seisoisin ja tarjoisin. Mutta onhan tällä niinkuin muullakin syynsä.
Seisoisin selin sinuhun, sinä vilkkuisit minuhun, sormi suulla, jalka puulla, halu karata, kaiho tulla, sydämet sykähteleisi, puut lunta pudisteleisi. Kuulisin risahtavaksi, tuntisin kätöistä kaksi, kuulisin: »kuka se täällä?» Vastaisin: »varas se siellä!» Siten kun omani saisin, tulevaks sun toivottaisin.
Käännä pyöräs ympäri ja kiiritä se entisyyteen takaisin, kunnes lapsena, mutta tällä tiedolla, kotovuoren harjanteella seisoisin ja ravistelisi kihariani pohjatuuli! Siinä pyöräs pysähtyä saisi ja kääntyä taasen pyörimään eteenpäin pitkin ääretöntä avaruutta; mutta tietäisinpä sillon kuinka häntä seuraisin.
"Olettehan totinen, ikäänkuin seisoisin oikeuden edessä, herra Markus. Eikö totta, 'kunnon rouva Griebel' on yhtäkkiä muuttunut vanhaksi syöjättäreksi, kaiken nuorison ankaraksi viholliseksi sen luulenkin. Mutta se en ole, en ole milloinkaan ollutkaan.
Hän alaisena lain on ankaran, jot' armos korkeintaan voi lieventää. Mua uhkas täällä hän ja taistoon vaati; ja tuskin sulta salas paljaan miekan. Jos väliimme et sinä ehtinyt, myös minä syylliseksi tullut oisin ja häpeillen nyt seisoisin sun eessäs. Et hyvin tehnyt. TASSO. Oma sydämeni vapauttaa minut, sinun varmaan myös. Niin on: ma uhkasin ja vaadin, miekan myös vedin.
Minä en ole varma, eikö hän tulisi sydäntäni likemmäksi saarnastuolissa kuin kotona; eikö hän, sen siaan että hän saarnassaan antaa minun tuntea itseni syytetyksi ja tuomituksi, niinkuin ihka yksin olisin häntä kuulemassa, jos seisoisin erilläni kasvoista kasvoihin hänen edessänsä, pikemmin pitäisi minua ainoastaan ykkösenä siinä suuressa joukossa, jota ei kukaan lukea taida, kuin minuna itsenä eikä minäkään muuna.
Oi Anna! kuinka täynnä rakkautta Oil sydämesi! Itse kärseit vaan, Mut sovitusta kukki jäljissäs. Oi enkelini, rukoile mun eestäin! Oi, että nöyrrä miekin kärsisin Ja muotoksissa suorra seisoisin! Neljäs Kohtaus. Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Katri. Luutnantti Werner. WERNER, havaitessaan Marian. Oi Maria! PARONI PANTZARSK
Jahka hän vaan näkisi minun kasvoni jahka hän vaan kuulisi ääneni jahka vaan seisoisin hänen edessään ja palauttaisin hänen ajatuksensa siihen kotiin, josta hän oli paennut, ja siihen lapseen, jona hän oli ollut ja vaikka hän olisi tullut ruhtinattareksi, lankeisi hän jalkojeni juureen! Minä tiesin sen hyvin!
URMAS Nousee seisoalleen: Nyt minun täytyy kuulittehan, torvi jo kutsuu puhujakivelle. Painaa Rouan ja Heljän itsestään irti: Minun täytyy, ystävät kansa odottaa Lähtee perällepäin. Pysähtyy, silmissä outo loiste: Niinkuin seisoisin ijäisyyden niityn veräjällä! Suokaa, jumalat, minun lausua julki mitä nämä tuhannet tänä hetkenä tuntevat. Astuu pöydän takapäähän, jonka kuvittelee puhujapaikaksi.