United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos nyt minä, niinkuin luulenkin, en ole täyttävä pyrkimään niin suureen virkaan, niin ei siitä sitte liene tarvista kirjoittaakkaan minulle vastausta.
Jos kohta luulenkin lukeneeni miltei kaiken, mikä mehiläisestä on kirjotettu, en puolestani tunne muuta tämän laatuista kuin Micheletn mehiläiselle omistetun luvun hänen "Insecte" nimisen teoksensa lopussa sekä sen tutkielman, minkä Ludwig Büchner, "Kraft und Stoff" teoksen kuuluisa tekijä, on sille omistanut "Geistesleben der Thiere" nimisessä teoksessaan.
Senpä vuoksi minun käykin teitä sääli, kun näen teidän noin ylenpalttisesti hummaavan, eikä laisinkaan pitävän huolta tulevaisuudestanne. Minä olen miettinyt montakin keinoa saadakseni teistä ihmistä ja luulenkin löytäneeni yhden, joka varmaankin vie perille." "Ja se keino on?" "Se keino on, että panen teidät naimiseen; muu keino ei enään auta." "Ha, ha, haa!" nauroi Antti-maisteri.
Entäs nyt minne poikaa sysättin? rykmenttiin, yksinäiseen linnaan Kirgisien aromaiden rajalle!... Päivällisellä olin Andrei Karlovitshin luona; kolmantena vieraana oli vanha adjutantti. Pöydässä vallitsi saksalainen tarkkuus, ja luulenpa kuin luulenkin, että pelko liian vieraan näkemisestä tässä yksinkertaisessa pöydässä oli syynä minun pikaiseen lähtööni linnaan.
"Mutta nyt on miniäni päähän pistänyt, että hänen pitää saada Olina, ja luulenkin, että Ludvig aikoo kosia. Minä taasen tahdon tytön naimisiin veljenipojalle Rasmus Nielsenille. Heidän avioliittonsa tulisi paljoa onnellisemmaksi, sillä Rasmus sopii paremmin Olinan säätyyn, hän voi paremmin hoitaa hänen talojansa ja omaisuuttansa, ja hän pitää sydämmen pohjasta tytöstä.
"Teidän luonanne me olemme aina mielellämme, erittäinkin jos rupeatte taas jotain kertoilemaan meille, kuten luulenkin tekevänne, koska meillä on kokonainen yö edessämme, yö, jona emme millään ehdolla saa nukkua; ja toivon, että punotte meille oikein pitkän säikeen selvitellä."
Elsa kastoi rievun ja painoi sen mummon otsalle. Maisteri seisoi kyökin pöydän edessä, josta hän katseli asiain menoa. "Huu, huu, uh, mikä se niin otsaa kylmentää?" kysyi mummo. "Otetaan pois piipun hiki hampaasta", sanoi maisteri. Mummo nousi istualle. "Niin vaan, minä luulenkin että se on vähän helpottanut", tuumi mummo. "Te pyörryitte", sanoi Elsa.
"Olettehan totinen, ikäänkuin seisoisin oikeuden edessä, herra Markus. Eikö totta, 'kunnon rouva Griebel' on yhtäkkiä muuttunut vanhaksi syöjättäreksi, kaiken nuorison ankaraksi viholliseksi sen luulenkin. Mutta se en ole, en ole milloinkaan ollutkaan.
Epävarmuutta kaikkialla ja harvat, joihin voi luottaa. Kaikki riippuu vaan siitä, mitenkä voi pilkistää muiden kortteihin ja kätkeä omansa. Siinä asiassa luulenkin onnistuneeni meidän joukkomme hyväksi. Meidän valttimme eivät vielä ole lyödyt pöytään, ystäväiseni, mutta aika on pian käsissä.
»Niin, miten te olette siksi tulleet?» hän kysyi. »Mieleiseksikö? Niin kuin minä en enää ole etuluuloinen.» »Etuluuloinen?» »Tai kauniimmin sanoen: siksi, että minä olen jo elänyt haaveiluaikani. Kullakin on semmoinen. Minun oli suurenmoisen yleishistoriallinen ja sangen kummallinen.» »Minä en luullakseni käsitä teitä oikein.» »Niin minä luulenkin.