United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Enhän minä olisi arvannut mitenkään, vaan se kävi niin somasti. Ajatelkaapas eikö se ollut somaa, kun minä menin sinne teurastajalle... joka ennen on meiltä pari kertaa lehmän ostanut ... tuon tuon ... mikä sen nimi nyt taas onkaan ... katsoppas kun en nyt muista taas... Ettekö te muista sitä teurastajaa?» »Lampela.» »Eei.» »Puupponen.» »Ei Puupponenkaan.» »En minä sitten tiedä.»
Ja kun sade kohisee ja tuuli ulvoo kuulkaahan vain, mitä ilvettä se pitää ajatelkaapas, että nyt olisin tiellä. Ja usein olen niin ollut taipaleella. Mutta en siitä välittänyt mitään.
»Mutta ajatelkaapas Annan äitiä», Latun emäntä lausui, »mitä tuskaa hän tuntee nähdessään lapsensa tuolla jäljellä. Kun syrjäisenkin sydän vihloo kuin puukolla, mitä sitten äidin sydän tuntee!» »Niin todellakin, se on tuskaa minkä se tuntee...» »Ehkä Jumala on tämänkin antanut kuritukseksi Annan äidille.
Kaikeksi onneksi ei ole kaivo kaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään. REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisi palavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulun aikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! Huu!
Ei kirjoittanut yhtä riviä, ei lähettänyt edes terveisiä: Ja minkätähden hän äsken niin vältti katsoa minua silmiin! ROUVA HAKE. Eihän sitä tiedä. Hänellä mahtaa olla omat syynsä. SYLVI. Entä kun hän ei ole niitä saanutkaan! Kirjeitä, tarkoitan? ROUVA HAKE. Tietysti hän ne on saanut. Kuinkas muuten. SYLVI. Jospa viejä on ne hävittänyt? Tai jättänyt vääriin käsiin? Niin, voi, ajatelkaapas tosiaan!
Ajatelkaapas sitä, kun juuri tänään kaikki pikanelli loppui, tyystin loppui. TALONPOIKA. Eikö ole pikanelliä. Mikä kauppa se on, jossa ei ole pikanelliä! Hyvästi sitten! KALLE. Mutta eikö saa olla mitään muuta? Eikö isäntä huoli pompommeista? TALONPOIKA. Pompom ! Menkää hiiteen! Eihän meillä enää ole muuta kuin pompommeja, vesirinkuloita ja muutamia tyhjiä sikarilaatikoita.
Wiener-Neustadtin sota-akatemiasta oli saapunut se tieto, että jos taistelu uudelleen alkaisi, kahden korkeimman luokan oppilaat heti saisivat astua vakinaiseen sotapalvelukseen, ja tämäpä saattoi nuoren urhon aivan ihastuksiinsa. Ajatelkaapas, akatemiasta suoraan taisteluun, mikä ilo! Isäni oli luonnollisesti kovin ihastuksissaan rakkaan poikansa sotaisesta innostuksesta.
Ajatelkaapas, kun tietää, että synnit ovat anteeksi annetut, ei, ei ainoastaan anteeksi annetut, vaan pois otetut. Ajatelkaapas, kun tietää, että sellainen kurja raukka kuin minäkin saan rukouksellani lähestyä suurta, pelottavaa Jumalaa! Ajatelkaapas, kun ei enää tunne halua syntiin, vaikka ennen teki syntiä ja kirosi ja joi juuri kuin sika.
Minä ymmärrän teitä ihan täydellisesti, sanoi Rikberg hiljaisella äänellä, laski kädestään kahvikupin pöydälle ja nousi poistuakseen. Niin, ajatelkaapas hiukan näitä asioita ja lausukaa niistä minulle joskus arvostelunne. Minä kiitän teitä, rouva Ester, tästä suuresta luottamuksesta. Toivon, etten olisi tarvinnut teidän suhteenne erehtyä. Minä vakuutan, sanoi Rikberg kohteliaasti ja poistui.
Pölkkynen. Inkvisitioni! Ei suinkaan, ei suinkaan. Ajatelkaapas, hyvä herrasväki, se edesvastaus, joka meidän kunnioitettavalla neidillä on. Semmoinen liuta tyttöjä täynnä syntisiä ja vaarallisia taipumuksia! Eikö petakookiakin opeta meitä että rangaistuksia ei saa laiminlyödä. Vuorela.