United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan ei pastorin ja Kolkin tarvinnutkaan tehdä virvoitus-kokeitaan, ennenkuin Aina avasi silmänsä ja tuli tunnoilleen. "Voi sitä uskotointa pettäjää!" oli Ainan ensimäinen sana kun hän virkosi. "Rauhoitu, lapseni! se olikin minulta erehdys", koki pastori sanoa Ainalle. "Pastorikin on petetty.
Annikki, Turusen neiti, on antanut "kestin", s. o. muukalaisen kauppa-asioitsijan , viekoitella itsensä lemmenliittoon; vaan kevään tultua kesti hänet hylkää ja rientää kotiin entisen emäntänsä luo. Silloin hyljätty huutaa "Ukkoa, ylistä herraa", pettäjää rankaisemaan ja kosto häntä tapaakin; matkalla hän hukkuu myrskyiseen mereen.
Tämä avu, tämä into miehuuden on tehnyt mainioksi sukuni, jonka mielilause on: »kuin kallio myrskyssä». PAULI. Emmepä sua taida ohjata, sen tiedämme. Arpa on siis heitetty. Ja jos kavaluutta löydät, missä uskollisuutta toivoit, niin pettäjää kohdatkoon onnensa osa. Niin lausun, vaikka olen hänen oma veljensä.
"Saattaapa asia niinkin olla. Mutta kun Rehkonen sanoi minulle Martinkaan ei tahtovan enään koko naimiskauppaa ja kun Kirri toi minulla Martin kirjoittaman kiellon, ett'en minä saa antaa heille avioliiton kuulutusta, niin sentähden minä epäilen", puhui pastori nyt suoraan. "Voi hyvä Jumala sitä uskotointa pettäjää!" kiljasi Aina tuon kuultuansa ja lätistyi pyörtyneenä lattialle.
Sanna=riewun owat nyt kaikki hyljänneet ja ylönkatsoneet, kaikki häntä haukkuwat ja soimaawat, mutta hänen syntikumppaniaan, tuota pettäjää, ei kukaan moiti, se on waan kunniallisena ihmisenä! Ja Sanna itkee ja murehtii, että on siihen nääntyä. Tosihan se on, että Sanna on raskaasti rikkonut, waan eihän häntä saisi sen wuoksi jättää puutoksiinsa kuolemaan.
Mutta, Anna, hän luottaa minun kiiwauteeni, minun uskollisuuteeni ja minun tarkkuuteeni sillä, näet sinä, Anna, hänen herruutensa tuntee minut, hän antoi minulle kättä silloin kuin olin Turussa ja pääsin hänen puheilleen ja mitä turhaa ken ei woisi tuntea roswoa, maansa pettäjää, kansan wiettelijää?
"Levossaan sinä nyt sen näät, sit' ei nyt häiri synkät säät, mut sitä hellit vainen; ma näin sen koetuksissa, tulessa, hallan kourissa, se ain' ol' yhdenlainen; arvaahan, mitä tunsin ma." "Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin sortuvan, mut pettäjää en lainkaan; maill', joita päivä pakeni, viel' urho hyinen taisteli, ja väistynyt ei vainkaan, vaikk' ihan toivo raukesi."
Ei pettäjää hän yljässänsä, Mut valoansa etsii vaan; Hän etsii kevätlempeänsä Ja toivon aamuruskoaan. VALONS
AHAB. Tavannut olen sata pettäjää. Vie veli viekkaudella veljen leivän, Voi kerjäläinen kerjäläistä ryöstää Ja ansaan saattaa varas kumppaninsa; En ole vielä vihamiestä kuullut, Mi vastustajan luona vieraili Ja sitten petti sen. Nyt näin sen vasta. Sanoppa, eikö ratsastamas aasi Hikoillut tuskasta, kun petoksesta Näin alhaisesta sanaa kuljetti?
Eipä keinomme onnistunut, sanoi Ivan kumppanillensa, kun he taas kahden kesken olivat, vaan olen toki pettäjää kostanut. Ei hän milloinkaan saa tietää, kuka hänen oikea isänsä on! Ihminen päättää, Jumala säätää. Saamme kohta kuulla, jos karhuntanssittajalla oli oikein tai ei. Kosto.