United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
VIOLA. Mut sama, kuin on teidän mielenkiihkon, On minun valtiaani tuskan laita. OLIVIA. Kas, tässä kalleus: kuvani on siinä; Se ottakaa, se teit' ei kielin häiri. Mut pyydän: tulkaa jälleen huomenna. Mit' anoisitte, jota kieltäisin ma, Jos kunniani vaan ei sitä kiellä? VIOLA. Vain yhtä: sydäntänne herralleni. OLIVIA. Kuin voin sen kunnialla hälle antaa, Mink' annoin teille?
JULIA. Niin olkoot, omani ne eivät ole. Teill' onko aikaa, pyhä isä, nyt, Vai palajanko iltamessun aikaan? LORENZO. Nyt, synkkä tyttäreni, mull on aikaa. Suvaitsetteko jättää meidät, kreivi? PARIS. En, Herran tähden, hartautta häiri. Torstaina varhain herätän sun, Julia; Hyvästi siks! Tuoss' ota pyhä muisku! JULIA. Oi, ovi sulje! Sitten kanssain itke: Nyt toivo, apu, lohtu, kaikk' on mennyt!
Haukkuun havahtukoot Nyt keisari ja armas nuorikko, Ja prinssi myöskin; torvet raikukoot, Niin että koko hovi vastaan kaikuu. Te, pojat, teidän niinkuin minun tulee Visusti pitää huolta keisarista: Mua viime yönä pahat unet häiri, Mut huomenkoitto taas mun virkisti. TITUS. Teen keisarille hyvät huomenet, Ja yhtä hyvät teille, keisarinna! Lupasin torvill' ajomerkin antaa.
Tulisi Tuonen yö ikuinen, katoaisi kaikki kaunis, laulu, maine, lempi, lämpö, jumalat, ihmisyys, isänmaa, kunto, kunnia, siveys, sääli tuntehet pyhimmät kaikki jääksi jähmettyisi. Painakaamme! LOUHI: Se oli suur' ajatus. Olet taitava takoja. Mullakin on poika muuan. Ottaisitko oppihisi? ILMARINEN: Otan, jos jumalat ottaa. Toki nyt turhilla puheilla mua älä enempi häiri. Voisin toimeni unohtaa.
Unetar sulkekoon nuo kauniit silmät Ja aistejas niin hiljaa hivelköön Kuin lasta, jot' ei mitkään mietteet häiri. CRESSIDA. Huomenta siis! TROILUS. Pois vuoteeseen, ma pyydän. CRESSIDA. Minusta kyllän saitko? TROILUS. Cressida, Jo virkku päivä leivon lauluun herää Ja varisräähkät ajaa levoltaan; Viel' ilojamme yön jos huntu verhois, En lähtiskään. CRESSIDA. Yö oli liian lyhyt. TROILUS. Se velho!
"Levossaan sinä nyt sen näät, sit' ei nyt häiri synkät säät, mut sitä hellit vainen; ma näin sen koetuksissa, tulessa, hallan kourissa, se ain' ol' yhdenlainen; arvaahan, mitä tunsin ma." "Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin sortuvan, mut pettäjää en lainkaan; maill', joita päivä pakeni, viel' urho hyinen taisteli, ja väistynyt ei vainkaan, vaikk' ihan toivo raukesi."
AARON. Olympon huippuun Tamora nyt nousee Fortunan nuolten saavuttamatonna; Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri Salaman leimu, pauhu pauanteen, Ei kateuden kalvaan uhka yllä. Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii Ja, meren huilattuaan säteillänsä, Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää, Niin Tamorakin: hänen älyään Kumartaa mainen korkeus, ja hyve Vavisten kierii hänen vihans' eessä.
Kyhäyksessä tässä kuvaan miestä, Jot' on tää mainen mailma täysin sylin Hyväillyt, halaillut. Vapaata juontan' Ei yksityisyys häiri, se vaan kiitää Avaraa vahamerta; ilki-isku Ei pilkkuakaan suunnassani tahri, Jok' ylvää kotkan lentoaan vaan lentää, Jälkeensä jättämättä jälkeä. MAALARI. En ymmärrä. RUNOILIJA. Avaimen teille annan.
LEAR. Ma pyydän, tytär, älä tee mua hulluks. En, laps, sua häiri; hyvästi! Me emme Näe enää, emme kohtaa toisiamme. Mut vertani, lihaani, lapseni Tok' olet. Et, vaan lihassani tauti, Jok' omakseni tunnustaa mun täytyy;
Teit' en moiti, kuolevia teitä: Pirua kuolevaisen silm' ei siedä, Pois, sinä hirvittävä hornan airut! Vallassas oli vaan tuon kuolleen ruumis, Mut hänen sieluaan et saa; siis, poistu! GLOSTER. Sulo pyhimys, noin älä noidu, hurskas! ANNA. Ruma perkel, älä häiri, Herran tähden! Täst' onnen maasta helvetin sa teit, Kiroilla, tuskan huudoilla sen täyttäin.