United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tietäisimme kuinka mutkikas se rakennus on, niin emmepä koskaan tahtoisi syödä emmekä juoda emmekä tanssia emmekä juosta emmekä tehdä yhtään mitään, pelosta että joku laitos voisi mennä vialle. Sama on koneseppienkin laita. Mutta me, joita tämmöiset ajatukset eivät peloita, me annamme mennä täyttä vauhtia. Mutta veturin liikkeellepaneminen on toista, toista taas sen kuljettaminen.
Vaan puhe noista jo pois! Loruellen lapsien lailla emmepä jouten jää nyt keskeen taistelotelmeen. Kyllähän kumpikin toiselleen vois herjoja heittää ei sitä kuormaa kuljettais satasouturi-laiva. Kerkeä kieli on ihmisien, ja sen pyörivi päällä kaikenlaista, ja aavapa on sanan kiitämäkenttä. Kuin oma haastaa suus, niin saa sanan korvasi kuulla.
Me saimme vuodeksi kotiluvan, ja heti sen saatuamme tulimme Punaisen Meren, Suezin ja Franskanmaan kautta pikajunan nopeudella vanhaan Englantiimme. Vanhaan Englantiimme! vastasi kapteini Corsican hymysuin, emmepä siellä enää olekaan, Fabiani. Kyllähän englantilainen alus meitä kuljettaa mutta se on erään franskalaisen yhtiön varustama ja vie meidät Amerikaan.
Vaan minä lausun nyt, mink' arvelen itse ma parhaaks, sill' ei neuvoa oivempaa ole keksivä kenkään, kuin mitä mietin nyt sekä miettinyt aikoja ennen siit' olen alkain, kuin otit Briseun tyttären sorjan luota Akhilleun suuttunehen sinä, korkeasynty; suoneet emmepä ois sitä suinkaan.
Kuunnellen ja katsellen häntä muistin nämät vanhan Homeron tunnetut jakeet: "Vaan kun mahtava ääni Odysseyn rinnasta raikkui, Lausehet lensivät kuin lumihöhtyvät talvella tuiskii, Ei hänen vertaistaan lie ollut maan asujissa; Emmepä muotoa vaan ihastelleet sankarin silloin." "Kuinka hänen sitten kävi?" kysyi Cineas, joka oli tarkasti kuunnellut. "No, minä laskin hänen vapaaksi.
Heidän menonsa, liionkin näinä viimeisinä aikoina, olivat kovin nuhteenalaiset, sitä ei kieltää taida. NYYRIKKI. Verta imeviä petoja he olit. TIERA. Mutta teoistansa ei enään sanaakaan; he palkkansa saaneet ovat. Emmehän tiedä, ystävä Nyyrikki, missä meidänkään nahkamme viimein naulitaan. NYYRIKKI. Emmepä tiedäkkään. TIERA. Ei yhtään.
Minä itse, kapteini Mac-Elwin, vastasi Fabianin kilpakosija tyvenesti. Emmepä olleet erehtyneet. Jos Fabiani siihen asti ei ollut tuntenut Draken nimeä, niin tämä hyvin hyvästi tiesi Fabianin olevan Great Easternissa. Seitsemäskolmatta luku. Päivän tullessa seuraavana aamuna riensin minä etsimään kapteini Corsicania, jonka tapasin isossa salongissa.
Voimasi voittamaton hyvin meille on tietty ja tuttu; danaolaisia meidän on vain kovin urhoja surku, joitten on kuoltava siis kovan onnen kukkurapääksi. Emmepä taistelemaan nyt käy, sen koska sa kiellät, vaan toki neuvon suomme akhaijeja suojaten vielä, etteivät huku kaikki he sun vihas ankaran alla."
MAUNO. Kirous! Mitä elämästä täällä? Kaikki maistuu sapelle, kaikki synkeälle näyttää; maan ja taivaan on vihan perkel mustalla kauhtanallaan peittänyt ja tehnyt sydämmeni autioksi ja katkeraksi. Niilo, usko mitä sanon: koska nuoria olemme ja ylevät aikeet poveamme polttaa, niin emmepä taida aavistaa, kuinka suuri on elossa vihan voima, kuinka vaikea voittaa.
»Te olette oikeassa,« sanoi don Estevan, »mutta me emme voi missään tapauksessa poistua täältä tietäessämme, että nuo molemmat yhä edelleenkin ovat elossa.« »Emmepä tietenkään,« vastasi Pedro. »Kyllä ne ovat päiviltä päästettävät, mutta vähimmällä vaaralla ja vaivalla. Teidän luvallanne tahdon tällä kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, minkä pyydän, on, että jokainen kiipeää ylös puuhun.