United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lausui mulle nyt Mestarini: »Vastaa hälle, kysy häneltä, viekö ylöspäin tää polku!» Ja minä: »Luotu oi, mi puhdistaudut kauniina palatakses Luojas luokse, saat kuulla ihmehen, jos seuraat mua.» »Niin kauas seuraan kuin on mulla lupa», hän vastas, »ja jos savu silmät peittää, on korvakuulo meitä yhdistävä.»
Ens suksikeli teki ihmehen: se nuoreksi sai ukon jällehen. Kuin taikomalla kohta voimaa karttui, kun sompasauvaan vanha koura tarttui. Kun toiset toukomaita ihasteli, ol' ukon ihanteena oiva keli. Syys oli hälle mitä kevät muille. Hän tuli hiljallensa hiihdellen ja vaatimattomuutta teeskellen, jos ollutkaan ei kuuro kuiskailuille.
Kyökistä, nähkääs, kun ulos vilkasen, niin mitä näenkään, tännehän saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat, uus hepo myös, ei ennen nähty, se myrskynä lentää, vaatteuskin se on häll' ihan uusi ja ihmehen kaunis. Vaan kun rientäen portaillen tulen uuteliaana, näen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra, vanhaa, nuorta, ja silmä on lempeä kuin valo päivän.
Kivenheiton päässäpä siitä tuoll' kartano uljas on, Sen keskeä nousevi torni, niin suora ja kaareton. Syysiltaman synkät varjot loitompahan siirrähtää, Kun suurista ikkunoista valo kirkas välkähtää. Siell' on niin ihmehen hauskaa, siell' nuoriso riemuitsee Elon onnesta uhkuva joukko ilomielellä nautitsee.
Tieän Helvin hienohelman, Sulosuun, soleavarren; Valmis ois vaeltamahan, Kerallani keikkumahan Vaikka tunturin laelle, Tahi santahan Saharan; Vaan on pikkuisen pilalla: Ylen äijän ymmärtäjä, Viisastelija visuinen. Minä tuhmaksi tulisin, Menisin mitättömäksi Rinnalla tytön rivakan. Tieän sirkeän Selinan, Punaposken, pulleaisen, Mielialalta mieluhisen, Aina ihmehen iloisen.
Lausui mulle nyt Mestarini: »Vastaa hälle, kysy häneltä, viekö ylöspäin tää polku!» Ja minä: »Luotu oi, mi puhdistaudut kauniina palatakses Luojas luokse, saat kuulla ihmehen, jos seuraat mua.» »Niin kauas seuraan kuin on mulla lupa», hän vastas, »ja jos savu silmät peittää, on korvakuulo meitä yhdistävä.»
Ihan ihmehen lapsi! Ainoa onnettomuus: kuuro kun on polonen!" Hurskahat naiset noin, ihastusta ja sääliä huutain, Kiertävät last' ihanaa, onneksi kuuro hän on. Mieltäni mun, miekkoisen, ei murhepilvet paina, Täytin vuotta kuusitoista viime helluntaina. Siit' on asti mieleni kuin hunajaa ja mettä, Tunnen toivot rinnassani, vaan en kyynelettä. Tuntisin jos kaipausta, siit' ei hiiskausta!
Pääs' ylimmässäpä myöskin niiden On välkkyneet auringot, tähdet, kuut. Mä myös olen nähnyt kaunist' unta Ja haaveillut onnea ihanaa, Ja enkelist' armaast' unta nähnyt, Unt' ihmehen kaunista, hurmaavaa. Suo, Herra, mun unteni toteutua, Mun unteni kaunisten, hurmaavain! Suo, Herra, ett' ihmetikapuista Unen' ollut ei oisi unta vain! SEN MUISTAN P
Vaaran laella istuvat immet tähystämässä ja näkevät naisen tulevan tuvastaan järven niemestä vastapäätä ja jousimiestä vastaan rientävän, näkevät hänen käsiään yhteen lyövän ja kuulevat hänen ihastuksesta huudahtavan: Kenen ihmehen onnella sait saalihit moiset? Ja tyytyväisesti hymyillen vastaa metsämies: Sinun onnellasi lienee annettu, mikä ei ole omallani otettu!
Sen kultaisessa turkiss' oli verta. Se vaipui maahan, karjas vielä kerta, ja huuto viilsi yöhön pehmeään. Se heitti henkensä. Ken ampui sen? Miss' oli metsämies? Ei missäkään hänt' ollut näkyvissä. Ihmehen kun eessä miehet seisoi parhaillaan, taas kuului risahdus. »Kautt' taivaan, maan ma luulen, itse lempo liikkeess' on!» Mut samassapa yöstä viidakon tul' esiin ... jokin ... juosten majaa kohti.