Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. syyskuuta 2025
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
Tulva uhkaa upottaa, Ajan henki ahdistaa; Mutta Herra lohduttaa, Meren halki kuljettaa. Meri tuo on punainen, Aava, hurja, hirmuinen; Vaan kun Herra meitä vie, Meille aukee kuiva tie. Kautta Herran ihmehen Tullaan rantaan toisehen. Silloin kaikki riemustuu, Herraa kiittää joka suu. Silloin kaikuu kannelkin Miten muinoin Mirjamin Kädessä, ja lauletaan: "Kiitos Kaikkivaltiaan!"
Vaan ei siipiänsä Nosta lintunen; Hanna edessänsä Näkee ihmehen; Katso, loistavainen, Kaunis enkeli Tuolla väikkyvi Taivaan-ihanainen. Hanna kummastellen Häneen katsovi; Mutta tyttösellen Lausuu enkeli: »Joka armiaasti Muita auttelee, Sitä suojelee Herra laupiaasti!» Haudalla.
Jalkani vanha se nous väkisesti, ja pussini painoi Selkää tyhjänäkin. Väsyneenä ja nälkäyneenä Sain toki kaupunkiin sekä näin näkemättömän ennen Ihmehen ihmeimmän: hyvät ystävät, ol' taloloita, Mut talon ympäri peltoja ei, ei niittyjä ollut, Nurkiss' en tupakaista ma piipun täyttänä nähnyt.
Ja urhot, jotk' edestä isäinmaan Näin kuolivat sankarimielin, Ei heitä heitetty unhottumaan, Vaan kantelon kultaisin kielin Heill' ikimuistoksi sytytettiin Sydämihin hehkuva palo, Mi lemmen liekkinä roihuvi niin, Kuin Pohjolan taivahan valo. Mutt', oi, ken kannelta helkyttää Niin ihmehen ihanaista?
Päivän Sana
Muut Etsivät