United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näettekö, se näkyykin nyt tästä, jos katsotte tuonne, nyt juuri heloittaa pirtin ikkuna ... ettekö näe? Nyt näen... Hän oli hyvin miellyttävän näköinen. Niin hän onkin ... hänellä on pieni romaaninsa ja senkin tähden pidän minä hänestä. Hänen isänsä, joka on varakkaan talon omistaja, hylkäsi hänet, kun hän meni naimisiin köyhän renkimiehen kanssa.
Oli niillä poikakin, kymmenkunnan vanha, sinisilmäinen, kiharatukkainen pieni veitikka, minun herttainen ystäväni. Tämän perhekunnan yhteydessä olin liki puoli vuotta; ja muisto siitä heloittaa vieläkin valopilkkuna kuumeentapaisesta luku-ajastani. Olin tullut isännän kanssa hyvinkin tutuksi. Iltasin istuimme tupakoiden ja jutellen.
Mut joskus sentään rakoileepi ilma, Ja pilvistä heloittaa taivaan silmä, Ja lintu laulaa, kukka loiston saa, Taas kyllä pilvi päivän eteen luistaa, Mut ihmiset sen hetken kauan muistaa, Se harmaapäinä heitä riemuittaa. Näist' ilman valokkaista kohdist' yksi On Lea puhdas, sen kanss' ystävyksin Käy Margareta, kirkas toiveissaan.
Illalla meill' on perhejuhla nyt, Johonka vieraaks olen pyytänyt Mont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa Te myös, ja kaikkein tervetullein olkaa. Maan tähtiä tän' yönä mökissään Heloittaa, taivaan tähdet himmentäin.
Minä häpeän, toden totta, ruveta teille kertomaan, mitä kaikkea sinä yönä sain kuulla, sain nähdä. Olen hevoseksikin liian hienotunteinen. Te kuulijani kun olette ihmisiä, niin luonnollisesti pahastuisitte hevosen suusta kuullessanne, kuinka ihmisarvoa jo on voitu saastuttaa. Menemme siis sen yön tapahtumain sivuitse. Aamu alkoi jo heloittaa itäiseltä taivaalta, niin kauniina, niin puhtaana.
Taas väsyy tiellä, poikkeaa Venukseen seisahtaa. Kas riemua, min nostattaa Uus tulokas nyt siellä, Vaikk' itse matkan vaivoista Hän itkusilm' on vielä! Vaan toivo pyyhkii kyyneleet, Maan muistot viimeiset. Nyt lempi satakertainen Heloittaa auringosta, Hopeahäitä tanssien Saat laulaa Merkuriosta: Kas sinne Venus-tähdestä Himoitset lähteä.
Eteläisen taivaan tähdet nousivat yö yöltä yhä korkeammalle. Tuolla heloittaa Canopustähti yksinäisessä loistossaan, tuolla on iso ja pieni pilvi, vaaleita pilkkuja pimeällä taivaalla ja viimein nousee myöskin Etelän risti näköpiiriin.
Ilman rantaa kiertäin tähti tuikkaa, Sukkuloistaan kultaa valuttaa, Aamun leiskuu, päivän suuta suikkaa, Kirkkaan illan, yönkin heloittaa, Loistamast' ei lakkaa milloinkaan, Taivaasta ei poikkee konsanaan.
Isossa hovilinnass' on pidot uljahat, Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat, Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää, Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää. Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen; Jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken. Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, Vaan tavan vuoks on kaikki ja teeskeltyä vaan.
Oi jospa saisin maata Levossa kuoleman! Kentiesi yksin hauta Luo rauhan rintahan. Mutt' ah! kuin raskas jättää Elämä siskoineen! Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? Kosto. Virta välkkyy juostessansa Vuoroin kultaa, hopeaa; Pensaan ruusut raukeillansa Heltehellä heloittaa. Vietellyt on virta viilee Seudun neidot rantahan; Naurusuinpa poika piilee Alla lehdon taajimman.