United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yltäpäältä lumettuneena ihan kuin olisi ollut puettu heleänvalkoisiin, jota vasten punaisten poskien hehku ja mustien silmien välke täydensi sitä puhdasta kirkkautta, joka lasten kasvoilla niin usein heloittaa vanhempien ihmeeksi. »Ettehän ole vain emäntä Helunaa myönyt!»
Eikä sittenkään mitään tapahtunut, kun isäntä tuli kellarista pois, puteli kummassakin kainalossa, ja pihanpääkamariinsa pujahti... Huhhuh! kylläpä se oli kylmää mutta hyvän se teki, puheli isäntä, kun pihan yli taas tupaan palasi. Kylläpä nyt päivä heloittaa, kyllä nyt soh!
Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat. Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen, ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
Toukokuun päivä Italian loistavan, ihastuttavan taivaan alla on niin tenhoavainen, että me pohjolan lapset emme sitä voi käsittää, tuskinpa joskus saatamme aavistaa unelmissamme. Maa rehoittaa ja heloittaa moninaisessa kirjokaunistuksessa, päivänsilmä sitä ihanneltavaa katselee täynnänsä kiihkoista, raukaisevaa halua, ja koko ilma on palsamituoksua.
Ja siinä näyttää olevan kahden maailman ja kahden maailmankatsannon raja. Tuolla alhaalla ... siellä ovat kyllyydestään hehkuvat hedelmä- ja viinivainiot, siellä on se äskeinen meri ja sen vaahtopilkut, siellä heloittaa vielä Napoli ... ja sieltä kuuluu vielä silloin tällöin Ana-Kaprissa karkelevien lapsien sointuisia huudahduksia.
Kun vihertää nurmen nukka. Miks vihertää nurmen nukka? Kun lehottaa lemmen lehti. Miks aholla lemmen lehti? Kun heloittaa immen vuode. Milloin siihen impi untui? Kaivatessa kultoansa. El' aina kerro keväimestä, El' aina kevät-aamusta, El' aina kuisku kukkasesta, El' aina laula lemmestä! Vaan mistä nuorna laulaisin, Kun kevät nuoruuteni on? Ja oisko kukka-aikakin Ja lemmenpäivä lauluton?
Ja nuoret ahot kulloittuu, Heloittaa kuuroittunut puu, Ja kun sit' ihmisrinta juo, Niin palamahan syttyy tuo. Semmoisen liekin autuain Minäkin sydämmeeni sain, Ja sydän kylmä ennen, nyt On liekkimähän syttynyt. Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla, Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.
Lucention häistä ensi helluntaiksi, Vaikk' oiti ois, viiskolmatta on vuotta. Ja silloin oltiin naamioituina. 2 CAPULET. Enemmän: poikansa on vanhempi, On kolmekymmentä jo. CAPULET. Olkaa vaiti! Kaks vuotta sitten oli holhottava. ROMEO. Ken on tuo viehättävä neiti tuolla Ritarin rinnalla? PALVELIJA. En tiedä, Herra. ROMEO. Oi, soihdut hehkumaan hän opettaa? Yön poskella hän välkkyin heloittaa.
»Ylistetty luoja, kun puhdasna saa Hän äidin helmahan taas nukahtaa,» Eik' enää rukki se hyrräten käy, Eik' enää kyynel vierivän näy. K.P.T. albumi 1881. Isossa hovilinnass' on pidot uljahat, Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat, Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää, Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
En ollenkaan ajatellutkaan sitä mahdollisuutta, että minun pitäisi kenenkään ihmisen kalvoimia tuommoisilla koristuksilla heloittaa. Ja miten nuo rautasäärykset olivat päälle puettavat, sitä en ollut ikinä nähnytkään. Asemani olisi muuten aivan mieltäni masentanut, ellen olisi ajatellut, että tämä virkatoimitukseni on edeltäkäsin tuomittu epäonnistumaan.