United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Korea» Kyllikki oli lujempaa luonnetta; hän oli osoittanut, ettei hän »suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin». Tässä oli voitto voitettava, joka vaivaa vaati ja vaivan maksoi. Lemminkäinen suoriutuu siis kosiomieheksi. Turhaan epää häntä äiti, huomauttaen, että Saaren suku on korkeampaa arvoa; siihen kenties ei suvaitakaan halvempiarvoista.
»Oi te, joiss' ehkä nykykiihko kiivas hitauden korvaa ynnä penseyden hyvihin töihin, jotka laiminlöitte, tää, joka elää en ma haasta turhaa tahtoisi nousta, taas kun Päivä koittaa; siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!» Nuo sanat suulta soivat Oppahani; ja eräs sieluista noin vastas hälle: »Käy jäljessämme, niin sa löydät solan!
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
Laulan neien kaupunkihin, Liitän linnani sisähän, Joka piioista pitävi, Neitosista niekuttavi. Se ei suostu sormuksihin, Mielly miehiin hyvihin; Ennenkun kosissa käynen, Itse käynen katsomassa. Nain ma tuosta nuoren neien, Otan linnasta lihavan, Jonka kanssa yöt lepeän, Kahen päivät kallottelen. Tuosta kasvan kaunihiksi, Ylenen ylen hyväksi, Paisun linnan paimeneksi, Vahvan linnan vartiaksi.
Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt. Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.
Kuuluuhan se juuri nimenomaan kuuluisain kaunotarten maineesen, etteivät he liian helposti »suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin». Yhtähyvin on tuo leikillinen kielto niitä hienoja harsikoita, joista suloinen suostumus kuultaa läpi; se on silminnähtävästi tuommoinen miettimis-aika, jonka jälkeen ei mikään »ei!» tule masentamaan rakastajan toivoa.
Jos markan soasta saanen, Parempana tuon pitelen, Kuin kaikki kotoiset kullat, Auran nostamat hopeat!» Nyt vasta hän ilmoittaakin oikean tarkoituksensa, mennä omin silmin katsomaan: »Onko neittä Pohjolassa, Jok' ei suostu sulhasihin, Mielly miehi'in hyvihin!»
Hämehestä sulhot saapui, toiset kaahloi Karjalasta, samosi Savon kylistä, vieri Viipurin rajoilta." Miinan vanhemmat, jos kukaan, olivat tuosta sulhastulvasta mielissään ja kehottivat tyttöänsä ottamaan milloin tään, milloin tuon kihlat vastaan, mutta Miina ei suostunut sulhasihin, mieltynyt miehiin hyvihin.
»Oi te, joiss' ehkä nykykiihko kiivas hitauden korvaa ynnä penseyden hyvihin töihin, jotka laiminlöitte, tää, joka elää en ma haasta turhaa tahtoisi nousta, taas kun Päivä koittaa; siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!» Nuo sanat suulta soivat Oppahani; ja eräs sieluista noin vastas hälle: »Käy jäljessämme, niin sa löydät solan!