United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mistä se olisi leimu syntynytkään, mistä olisi saatu suuret paloartikkeli-otsikot ja muut mielenkiihottimet! Ei niitä kaivattukaan. Oltiin vaan tyytyväiset »vakavaan henkiseen ravintoon» eikä kaivattu tuota »pienten tietojen» eikä viivan alusten jälkiruokaa, jota nyt ei saa puuttua. Jos silloin tällöin saatiin joku »kaikenlainen», ei enempää pyydetty.
LEAR. Parempi ett'et olis syntynytkään, Kuin ett'et paremmin mua miellytä. RANSKA. Vai niin! ei muuta? Luonnon hitaisuutta, Jok' usein jättää mainimatta työn, Mink' aikoo tehdä. Burgund, mikä mieli On teillä nyt? Ei rakkautt' ole rakkaus. Jos sill' on sivuhankkeita, jotk' etääll' On määrästänsä. Tahdotteko hänet? Hän jo on morsiuslahja.
"Eva on nyt enkelinä taivaassa." "Mutta minä en saa häntä enää koskaan nähdä", nyyhki Topsy, "ja hän oli ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole enää ketään... Voi, ett'en olisi syntynytkään! Mitä minusta nyt tulee?" Lapsi raukan suru ja epätoivo oli niin liikuttava, että S:t Claire ja Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa häntä kaikin tavoin.
OCTAVIUS. Sen toivon. En Bruton miekan uhriks syntynytkään. BRUTUS. Vaikk' oisit sukus suurin mies, et voisi Jalompaa surmaa saada, nuorukainen. CASSIUS. Kurikas vesa, tuot' ei ansaitse hän, Se juomarin ja rentun seuralainen. ANTONIUS. Se vanha Cassius! OCTAVIUS. Tule pois, Antonius! Teit' ilkumme, te konnat, vasten naamaa! Kentälle otteluun, jos uskallatte!
Koko miehen olemus on silloin pelkkää epätoivoa, ja hän ajattelee: "eihän ruumiini eikä sieluni laisinkaan täytä tarkoitustansa, varmaankin olisi ollut paljoa parempi, ett'en olisi syntynytkään, kuin elää mitään toimeen saamatta". Silloin rupeaa hän aprikoitsemaan: "mikä on tämän elämän tarkoituksena, ja mitä minulla on täällä toimitettavana?"
"No, sen sinä mahdat hyvin tietää, naapuri", arveli Swart. "Olithan sinä hänen komentonsa alla". Blücherin kuvapatsaan luota tultiin vanhan Fritsin luo, jota Witt aina salaa oli vihannut. Frits oli suututtanut häntä jo ennenkuin Witt oli syntynytkään, syystä että hän oli ottanut Wittin äidin-isän sotamieheksi.
Hyvä terveys, hyvä vaimo, kultaa ja hopeaa, mutta ei mitään lepoa. "Oi," huusi hän itseksensä: "että minä olisin härkä taikka lammas!" Hän olisi ennen tahtonut antaa hirttää itsensä, kuin vielä elää kolmekymmentä semmoista vuotta. Mutta tuomion ajatus tuli taas hänen päällensä, ja hän huudahti: "Oi, etten olisi syntynytkään!"
CRESSIDA. Mik' on? Mik' asia? Ken oli täällä? PANDARUS. Ah! Ah! CRESSIDA. Noin miksi huokaat? Miss' on prinssi? Poissa? Oi, sano, hyvä setä, kuink' on laita? PANDARUS. Ah, että olisin yhtä syvässä maan alla kuin olen sen päällä! CRESSIDA. Oi, taivaan jumalat! Kuink' onkaan laita? PANDARUS. Paras, että menet sisään. Oi, ettet olisi koskaan syntynytkään! Tiesinhän, että olisit hänelle kuolemaksi.
Hän näkee vain virheitä ja puutteita ja huomaa itsensä niin kurjaksi hylyksi, että koko elämä viimein tuntuu surkealta ja toivottomalta, ja hän toivoo, ettei olisi syntynytkään. Hän suuttuu ja kyllästyy itseensä; hän ei suvaitse eikä kärsi itseänsä. Ja itseensä tyytymättömät ihmiset joutuvat helposti selkkauksiin toistenkin kanssa.
Ja hän käänsi koko raivoisan vihansa tuota viatonta kohtaan, jonka hän itse on synnyttävä. Hänen lapsensa! syy kaikkeen siihen, mitä hän sai kärsiä! Silloin muisti hän satuja miehestä, joka sai paholaiselta avun ja siitä kiitollisena lupasi sille lapsensa, joka ei vielä ollut syntynytkään. Rajut, kammoittavat ajatukset valtasivat Gunhildan. Niin se pitää olemankin!