United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tämä kosken hurjan, karhean, raivoisan laulun tunne jäi hänelle pysyväksi, sellaiseksi, jota ei koskaan unhoteta. Nyt kuuli hän miehensä levottomasti ja hätäisesti huutavan hänen nimeänsä. Erik tuli lähemmäksi ja Helenasta tuntui ikään kuin hyvältä, että äänen kaiusta kuului, kuinka levoton hän oli. Vastaisiko hän vai eikö?
Tuskin hän oli sen sanonut, kun hän kohtasi vanhuksen säihkyvän ja raivoisan katseen. »Valehtelet!» hän huudahti hurjana. »Sinä olet epäkohtelias emäntä», Glaukus vastasi. »Kuule, älä ärsytä häntä, rakas Glaukus!» Ione kuiskasi.
Minä näin, että olin puheellani tarkoitukseni saavuttanut, ja estin sentähden kiivastuneen kapteenin kentiesi raivoisan sanatulvan; sillä kun hän huomasi puheeni vaikutuksen, pysyi hän äänetönnä. Useiden silmissä loistivat kyyneleet, jopa niitä vuoti muutamien ahavoittuneille poskipäillekin. "Perämies Tony puhuu kuin mies!" kuului vihdoin joukosta karkea ääni.
Ja hän käänsi koko raivoisan vihansa tuota viatonta kohtaan, jonka hän itse on synnyttävä. Hänen lapsensa! syy kaikkeen siihen, mitä hän sai kärsiä! Silloin muisti hän satuja miehestä, joka sai paholaiselta avun ja siitä kiitollisena lupasi sille lapsensa, joka ei vielä ollut syntynytkään. Rajut, kammoittavat ajatukset valtasivat Gunhildan. Niin se pitää olemankin!
Toista tuhatta miestä, naista ja lasta oli "punaisen sunnuntain" uhreja. Gapon itse pääsi pakoon ulkomaille, josta hän tsaaria vastaan julkaisi raivoisan "manifestin". Tammikuun 22 päivän synnyttämän kauhun seurauksena oli suunnaton suuttumus, joka Pietarista levisi muihin kaupunkeihin ja siellä aiheutti vastalausekulkueita ja verisiä yhteentörmäyksiä aseisiin-kutsutun sotaväen kanssa.
"Tällä kertaa pelastivat minut Lucius Licinius jonka veli Marcus kaatui Rooman ja minun puolestani ja uskollinen mauri, joka vain ihmeen kautta pelastui mustan, raivoisan Tejan käsistä. "Kun tämä oli paiskannut hänet ulos suuresta portista, barbaari ei ehtinyt tappaa palvelijaa joutuakseen pikemmin isännän kimppuun riensi Syphax takaportille.
Ei kestänytkään kauan, ennenkuin oikeaan olkapäähän sattunut ankara isku pusersi häneltä raivoisan huudahduksen. Ei haittaa; jatkakaamme! huusi hän. Mutta samassa riippui hänen kätensä hervotonna kupeella, ja Bertelsköld laski miekkansa. Nyt on teidän vuoronne, herra von Harzdorf, virkkoi kreivi. Haavoitettu vietiin syrjään, ja Harzdorf astui sijaan.
Peljästyen kuuli Esterin vanha palvelija, joka istui hoitajana vuoteen vieressä, tuon raivoisan uhkauksen, ja kun hän ei ymmärtänyt saksaa, ei hän voinut käsittää sitä muuksi kuin uudeksi houraukseksi. Totellen emäntänsä käskyä veti hän siis peloissansa kellonnauhaa, kutsuen siten emäntänsä avuksi. Heti aukesikin ovi ja Ester astui huoneesen.
Ikäänkuin vieno kevätsade raivoisan ukkosen jälkeen laskeutuivat nämät ajatukset hiljaa ja sovittaen hänen sieluunsa. Ei siis enää vihata ... ei halveksia ja vainota ... rakastaa kaikkia samaten, tuota viheliäistä kerjäläistä, joka istui "Kauniilla portilla", yhtäläisesti kuin Mirjamia, hänen sisartaan ja nuoruudenystävätään?
Tuntui siltä kuin ihmiset olisivat unohtaneet puhumisen taidon ja olleet raivoisan hulluuden vallassa, jolloin eivät muuta muistaneet kuin huudon: kristityt jalopeurojen eteen! Päivät olivat kummallisen helteiset ja yöt viileämmät kuin koskaan ennen. Itse ilma tuntui olevan täynnä hulluutta, verta ja rikosta. Mutta samassa määrin kuin julmuus kasvoi, kasvoi marttyyriuden ikävöiminenkin.