Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Isä ei vähintäkään peljännyt lähettää poikaansa ulos maailmaan; "sillä lapsi, jonk' edestä hän niin monen monta palavaa rukousta oli rukoillut, ei saattanut hukkahan joutua." Hänen silmäyksensä näki kyllin kyllä puutteita pojan luonteessa, mutta nämä täytteli hän kohta omalla luottamuksellansa ja Jumalan vapahtavalla ja suojelevalla rakkaudella.
Tää koti, kolkko nyt, oil miehen aikanansa, Jonk' elonveri voi vain maalleen virtailla. Silmänsä valoisa, se näki kansassansa Vain suurta, jaloa, isänmaanrakkautta. Itsensä uhraavan hän näki kansan täällä, Ja kaunihiksi loi hän Pohjan maisemat. Täht'-öissä kirkkaissa hän talvisella säällä Ties' kansan kärsineen sen vaivat katkerat.
Se sauva, jonk' on velho nostanut, On ihmeenmaaksi paikan muuttanut, Niin kummallista missä kaikki on Kuin epäselvät näyt hourion. Astolpho, romanssi.
Keill' oli Adresteia, Tereia, mi pilviä piirtää, maat Pityeian, Apaisos, ol' Adrestos väen päämies niillä ja Amfios, sopa suojana pellavapelkkä, nuo pojat Meropsin, Perkoten tietäjän, jonk' ei vertaa ennusmiest' epäs itse hän, poikia kielsi pois urosurmaisen sodan mailta, mut ei nämä kuulleet, heitäpä viehti jo näät tuhokuoleman haltiat tumman. 834
Pois läksin maalta, kankahalta, Jonk' yö jo peittää vaipallaan; Mua pyhä sala-kammo valtaa, Jalompi henk' on valveillaan. Nyt halut huimat uinahtavi, Ja päivän hyrsky hiljenee, Vaan ihmislempi rinnassani Ja taivaan armo elelee. Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse! Mit' ukselt' aihelet? Tule nukkumaan sä lieden luokse! Tuon sulle patjat, pielukset.
Juoman heille nyt toi Hekamede suortuvasorja, aimon Arsinoon tytär, jonk' oli kunnialahjaks suoneet neuvojamiehistään parahalle Akhaijit, sortuen kun Tenedos jäi alle Akhilleun miekan.
Tän' yönä, Masinissa, vain vaikenevat Rooman lait, jo huomenna ne herää. Vain yhdeks yöksi onnes sait nyt kaikki kaipuus kerää! On Numidian kuningas vain hetken häviävän valtias. Tän' yönä, Masinissa, sa kukkuraiseen maljahan, jonk' annat armaallesi, kaikk' kätket yrtit kuoleman ja yrtit rakkautesi: ken Masinissaa lempinyt, ei enää toista miestä syleillyt!
Ei Herra heitä johtoansa Vaikk' armoleipään myrkkyänsä Nuo sotkevi. El' ehtoollista sä nautitse, Kaikk' valituksesi hillitse, Last' usko vaan. Jonk' Jumal' armost' on antava Viel' langan kuoleman katkaista Pois kokonaan. Sä murra leipäsi maistamatta; Vesikin jätä nauttimatta, Ol' varova. Viel' kärsi päivä muutama, Niin oot, jos Herra on salliva, Taas vapaana."
Koton' istua, itkeä meidän täytyy tääll' etähällä; ja Hektorin lie elonlankaan kohtalo kehrännyt, hänet synnyttäissäni kerran, kaukana vanhemmist' ett' eineeks saattava koirain ois hänet julmuri tuo, jonk' iskeä mielisin maksaan hampaat raatelevat, niin poikani runtelijalle kohlut kostaisin!
Maanpakojain Pompejus, Isänsä maineest' ylvästellen, mairii Nyt niiden mieltä, joita nykyolot Ei tyydytä ja joit' on julma joukko. Levosta sairas rauha lääkett' etsii Rajuista muutoksista. Lisäsyy, Jonk' enin pitäis sua rauhoittaa, On Fulvian kuolema. CLEOPATRA. Ikäisekseni Ma saatan hupsu olla, mutta toki En lapsimainen. Voiko Fulvia kuolla? ANTONIUS. Kuningatar, hän kuollut on.
Päivän Sana
Muut Etsivät