United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
OTHELLO. Niin kyllä, niinkuin teurashuonehessa Itikat, jotka syntyissään jo huorii! Oo, ruuhka sinä, hurmaavaisen kaunis, Jonk' armas tuoksu aivuj' oikein särkee, Voi, ett'et olis koskaan syntynytkään! DESDEMONA. Mink' olen synnin tietämättä tehnyt? OTHELLO. Tuo kaunis, puhdas kirja onko tehty Vaan porton leimaa varten! Mitä tehnyt? Mitäkö tehnyt? Oo, sa julki-luuska!
Sellainen mies ei ole järkevä, jolla jo kahdenkymmenen seitsemän ikäisenä on neljä lasta. Ja siunatuksi aluksi kaksoiset Blaise ja Denis! Ja sitten Ambroise ja pikku Rose! En tahdo mainitakaan sitä pikku tyttöä, joka kuoli syntyissään. Ei, ei! Se olen minä, joka olen järkevä, minä, jolla vaan on yksi lapsi ja joka voin hillitä itseni kuin viisas ja varova mies ainakin."
Jos tään pitkän harjusillan päässä, Missä rannan keltakoivut harvat Tuolla tummain kuusten kesken heiluu, Jos siell' armas vaimoni mun kohtais, Sanoisinpa hälle: 'Vaimo viivy, Täällä lapses synnytä sä maalle, Jotta lapsi syntyissään sais nähdä, Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka Viipy meille raskas on kuin kuolo." Lausui näin. Puhetta tarkkaamatta, Tyynnä viejä ajoi rattaitansa.
Tosi on, että poikalapset sekä syntyvät että syntyissään huutavat aivan niinkuin nekin, joista maailma tähän asti on saanut kaikki tosi vaimonsa. Mutta kun poikasi vähän vanhenevat ja alkavat kiroilla, täytyy jokaisen tunnustaa, että he ovat tulleet isäänsä.
Se jatkoi haaveitaan tuonelassa, se unelmoi ja rakenteli tuulentupiaan. Ja kun sen hetki löi, se syntyi jälleen maan päälle ja syntyi Ainona... Ja tuossa tietäjässä Väinämöinen jo oli tuntenut itsensä. Nyt oli arvotus ratkaistu. Nyt oli selvä, että Aino oli tietäjäsielu jo syntyissään, ja miksi hän sitä oli, nyt oli luonnollista, että hänen kohtalonsa häntä katkeroitti.
Oli mielenikin puhdas silloin kuin lammen valkolumpeen kaunis kukka tai vuorilähteen helmikarpalot; ja aika vieri niinkuin virran juoksu ja huolet autereena eestä häipyi ja silmän kyynel kuivi syntyissään. Oi, jospa mielen tuon ma jälleen saisin ja muistot parhaat saisin seppeleeksi, sen sulle, armahani, antaisin!
Kun tuossa oli muutakin joukkoa, niin en malttanut olla eräältä kysymättä, että mitä nuo rautakiskot tuossa ovat tarkoittavinaan. Tämä kun äimistyy ja ölmistyy ja kysyypä, että Sysmästäkö minä olen, kun en tuon vertaa tiedä enkä tajua. Minä tuumaan, että »tuoltapa ollaan Nilsiän rajalta, ja viisaspa sitä olisikin, jos syntyissään jo tietäisi kaiken maailman kompeet.»