Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tuo epämääräinen surumielisyys, tuo ikävyydentunto ja nuot pahat aavistukset asioista, jotka kenties eivät koskaan tapahdu, ne eivät kuitenkaan ole tyhjiä, eksyttäviä; ne kyllä ovat varjoja ja kaikuja; mutta ne ovat varjoja kuoleman varjon laaksosta, joka on ainoa varmuus, jonka elämä meille tuottaa; ne ovat kaikuja "jäähyväisistä," joita viimein täytyy sanoa, mutta joihin ei mitään vastausta saa.
Ruhtinatar istui pianon ääressä soitellen hiljaa muutamia »illyrialaisia kaikuja», joita kuningatar ei koskaan erityisesti halunnut kuulla; pienimmänkin suosionosoituksen johdosta oli ruhtinatar valmis muuttamaan soittonsa sotalauluiksi ja suorittamaan ne kaikella taidollansa.
Suomen Kuvalehti 15/5 1877; Kaikuja Hämeestä 1878. SUOMALAISEN ALKEIS=OPISTON VIHKI
Mut olihan se kullankirkas tuli: Kun sydämmiin se koski, jäät ne suli, Ja kaikki hyvät henget liittoon yhtyi, Ja kaikki jalot tunteet liekiks syttyi. Ne tunteet palaa vielä, palaa yhä, Niin kauan kuin meill' ystävyys on pyhä, Niin kauan kuin on meillä synnyinmaata. Se tulen tuike sammua ei saata. Kaikuja Hämeestä 1874. K
Hälläpyörä keväällä 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. k. 5/4 1870. Tuoll' ulkona on kirkas, lämmin nyt, Yön kahleet juotteistaan on hellinnyt, Luonnolta kolkko ruumispeitto raukee. Kaikk' uuden elon, uuden kiihkon saa, Hengelle uudet rientoalat aukee: Tää tietää juhlaa, rauhaa ennustaa. Ken arvas sortaa nämät luonnon lait!
Syntyi Hämeenlinnassa 24/12 1846, tuli yliopistoon 1863, filosofian maisteriksi 1873, Suomen kielen lehtoriksi yliopistoon 1890. Paavo Cajander on suomeksi kääntänyt useita Shakspearen draamoja ja sepittänyt runoelmia, joita löytyy painettuna albumiin Kaikuja Hämeestä ynnä muualla.
Jos vihamiehet estää kulkuas, Niin rajutuulen lailla sorra niitä! Kirj. Kuukauslehti 1874, lokak.; Kaikuja Hämeestä 1874. Juhani Arany. Kuningas Kaarlo Robert I:n hovissa Wisegradin linnassa oli hänen uskotun neuvoksensa, Felicián Zácsin ihana tytär Klára hovineitenä.
Mut koti ompi niin kolkko nyt, Kuin emo täält' olis lähtenyt; Voi, että valokin viedä voisi Mult' ystävän, sit' en luullut oisi! Kaikuja Hämeestä 1874. L
Mut ymmärrä mua oikein vaan, Niin, oikein vaan: Kun rakkaat luopuu toisistaan, He lausuvat: »taas kohdataan!» Taas kohdataan, niin, kohdataan! Kaikuja muilta mailta I, 1907, W. Shakespeare. Me kauniilt' odotamme hedelmää, Ei ihanuuden ruusu kuolla saisi; Vaan kun sen kukka maahan häviää, Sen muiston perillinen tallettaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät