United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se aaltoja pieksää vimmoissaan, Ja jo ulvoo ja riehuu hyrskyt. Meit' uhkaa musta pilven vyö, Veet virtana valuu rankkaan; On kuin jo meri ja vanha yö Taas yhtyis alkusankkaan. Mut lokki, mastohon kieppoutuin, Vain kirkuu, kuin riivattu oisi; Se väippyy siinä ja surkein suin Nyt meille tuhoa toisi. Kun varhain sivu huonees Käyn aamua henkimään, On riemuni, armas lapsi, Kun ikkunassa sun nään.
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
Kovin kauan on kestänyt varjoa yön, kovin kauan jäätä ja lunta. Ei ymmärrä talveen tottunut syön valon suurta, suvista unta. Katson virran kalvohon, kaikki katoo sieltä, aalto soljuu solisten uuden aallon tieltä. Virta vierii verkalleen kauas kohti merta. Sinne, sinne aaltoset katoatte kerta. On kuin sielu sulaen yhtyis kulkuhunne, virran kera vieris pois, kysymättä kunne... HY
Ja tätä pakollista tahraa itken Vain oudon aateliston kunniaksi Seuraillen tänne vieraan lippua. Kuin? Tänne? Kansa, oi, jos muuttaa voisit! Jos käsi Neptunon, mi sua kaulaa, Vois itsetuntemisen riistää sulta Ja pakanaiseen rannikkoon sun niitää, Miss' yhtyis näiden kahden kristijoukon Vihaiset veret liiton valtimoksi, Eik' enää naapur'riitaan menehtyisi.
Nyt aurinko on noussut jo, Se valtaa ilman äärineen, Luo meille päivän kultaisen, Oi neitonen sä nousit pois! Jos kukka aina loistaa vois, Ei loppuis ruusutanssi konsanaan, Se yhtyis Luojan tuulten huminaan. Voi katkeraa! Taas orpo maa!
Kuin roomalaiset Nyt oteltiin: ei tyhmää vastustusta, Eik' arkamaista pakoa. Koht' alkaa Uus leikki taas, sen takaan. Taistelussa Ajoittain tuuli ystäväimme häikän Toi korvihini. Rooman jumalat, Nyt voitto heille suokaa sekä meille, Ett', otsat kirkkahina, yhtyis joukot Ja kiitos-uhrin teille tois!
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
Ja on kuin maassa koittais aika uus ja viha väistyis, katois kavaluus, kuin veljet yhtyis, sisko siskon sais ja yhteisvoimin voittoon astuttais. Niin kerrotaan, on ijäks onneton, ken niiden laulun kerran kuullut on, se yönsä valvoo, päivät unelmoi ja tahtoo jotain, jot' ei koskaan voi. ELK
Kun yksin laulelen, Näin aina aattelen: Ah jos kultani Yhtyis kanssani Laulamaan! Kun huulein kosketan Taas maljan laitahan, Soisin silloinkin Huulet huulihin Yhtyvän. Ja illan tultua En muuta toivota, Kuin: jos nukkuvan Immen helmahan Nukkuisin.
Vaan älkää liatko suurta hankettamme Ja hengen voittamatont' uljautta Aatoksell' että työmme, asiamme Kaipaisi valaa; joka veren tippa, Mi Rooman miehen suoniss' on ja josta Hän ylpeilee, on äpäryyteen syypää, Jos osan pienimmänkin vaan hän rikkoo Sanasta, jonka antanut hän on. CASSIUS. Mut Cicero? Hänt' eikö tiedustella? Hän, minä luulen, innoll' yhtyis meihin. CASCA. Hänt' ei saa unhoittaa.