United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi kuulin sydämmeni kuisketta ... miksi olin sen houkutuksille alttiina ... oi, miksi en ollut mies, jolla ei olisi sydämmen unelmia? Mutta vast'edes tahdon se olla, sepä saadaan nähdä. Kukaan ei saa tietää, mitä kärsin, ja mitä olen kadottanut Mariassa ... sitä en tahdo itsekkään muistella ... sitä en ajattele täst'edes.
Levottomuutta, kuisketta ja keskustelua. Kotro ja Illi neuvottelevat erikseen. Sinäkö sanoman mulle Poljetullesi pojalle! ANJA. Tuot' elä vihalla muista. Vasten mun valitsemista Veljeni minua mieli Kauko sankarin omaksi, Siks' en suostunut sinulle. Sydän suostui, suu epäsi. Mutta meiltä kun pakenit, Veit mun mieleni mukana. Kohta karkasin kotoa, Saloja samosin, etsin Enkä löytänyt.
Eevi oli seisonut ovensuussa ja kuullut, kun tohtori sanoi: "mutta tässä on paljon muutakin". Kuisketta hän ei kuitenkaan kuullut. Hän meni pöydän lähelle tohtorin luo ja katsoi häneen kauniilla, rehellisillä silmillään, kysyen: "Mikä muu äitiä vaivaa, kuin keltatauti? Sanokaa suoraan, että tiedän, kauanko voimme toivoa saavamme hänet pitää."
Kuisketta, supinaa ja salaisia silmäniskuja. HORMA Outoja miehiä hiipii öisin heidän luonaan. Asiasta en vielä ole päässyt selville. KURKIA Painokkaasti: Muronnien salaisia yllyttäjiä ovat se on asia! URMAS Hämmästyneenä: Ollaanko todesti niin pitkällä...? KOVAS Niin pitkällä ollaan.
Kiedoin käteni tiukemmin hänen kaulaansa, puristin häntä rajusti syliini, upotin silmäni syvälle hänen silmiinsä, olin tykkänään pois suunniltani. Antti puheeni oli värisevää, katkonaista kuisketta, levotonta huohotusta. Antti pidätkö sinä minusta, rakastatko sinä minua, sano! Etkö koskaan, koskaan minua unhota minä en sitä kestäisi, kuule, minä en sitä kestäisi.
Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa, mikä lieneekin toimemme, työmme, ylin onni Sa oot, minkä ihminen saa, elon aurinko, tähtönen yömme; Sun korpies kuisketta kuulimme läsnä, sitä unhota emme me harmajahasna, Sun valtaasi tahdomme vahvistaa, Sua lempien leipääsi syömme.
On, siellä on korkeat kalliot ja aava meri edessä, oi, jos tietäisit, kuinka monta kertaa olen seisonut siinä kalliolla ja kuunnellut meren aaltojen loisketta ja kuusien kuisketta ja unelmoinut suuria ihania unelmia, niin, Elsa, kun vaan tulet sinne, saat sinä nähdä ja tuntea jotakin sellaista, ettet koskaan ennen!
Nyt jylhien mustien metsien yli käy illan tuulonen tohahtain ja kantaa kuiskeita torpan luota, miss' istuvi nuorikot kuhertain mut yöhön eksynyt kulkija, tuo mailta oudoilta palaava, hän kuulevi, kuulevi kuisketta tuota, on silmässä toivo ja avoinna syli, vaan sentään tuohon ei luota.
Kuului supatusta ja kuisketta metsästä tuli ihmisiä! Niin rohkea, tahi oikeammin uhkarohkea kuin Petrea välistä olikin, hytkähti hänen sydämmensä pelosta ajatellessaan yksinäistä, turvatonta tilaansa ja muistellessansa niitä kauhuntapauksia, joista juuri tämä metsä oli kuuluisa.
Kaikki olivat kuin hulluina. Ei kukaan tietänyt minne Caesar joutui, kuka oli senaattori, kuka ritari, kuka tanssija tai soittoniekka. Satyrit ja faunit ajoivat takaa nymfejä, tyrsos-sauvojen avulla lyötiin lamput sammuksiin, joten osa puistoa tuli pimeäksi. Ilma oli täynnä äänekkäitä huutoja, naurua, kuisketta, läähätystä. Rooma ei todella ikinä ollut nähnyt tällaista juhlaa.