United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koskinen, Kertom. Ihmisk. Kuulkaa äitiänne ja kuningatartanne! Filippalla on jotakin sanottavaa rakkaalle kansallensa. Näille ahtaille kaduille saattaa kuitenkin vaan vähäinen määrä mahtua.
Itse herra Koskinen ajatteli itseksensä, että tuo Hernösandin neiti olisi näyttänyt samanlaiselta ja väitti usein, että pikku Inka oli ihan samanlainen kuin "Itävallan Maria Loviisa," joka oli naimisissa Napoleonin kanssa. Inka oli siis hänen lemmikkinsä, eikä ainoastaan vanhempainsa, vaan myös itsensäkin tähden.
Tässä kirjevaihdossa esiintyvät oikeastaan jo kuin alkukotelossaan Oksasen ja Yrjö Koskisen välillä puhkeavan erimielisyyden syntysanat, samat, jotka sittemmin uusien olosuhteiden muovailemina ovat koko Suomen kansan kahteen vastakkaiseen leiriin erottaneet. Yrjö Koskinen seisoi alusta alkaen lujasti Snellmanin kannalla.
"Ja taas siis Koskinen," lausui Inka; "hän on semmoinen raukka sekä silloin, kun hän on hyvä, että silloin, kun hän on paha. Mutta minä tahdon varoittaa Annaa; usko minua, äiti, Anna on aina luottanut minuun ja minä kerron koko kosimisen Bergissä. Kyllä se tuntuu katkeralta alussa, mutta se on parempi, kuin kärsiä katkeruutta ijän kaiken."
Siinä luetellaan myös 1854 vuoden sanomat, josta näyttää niinkuin se olisi tullut maailmaan ennen syntyänsä; mutta erehdyttävä osoitus vuosiluvussa tulee siitä, että Litteraturblad silloin oli ruvennut kallistumaan alle Wenäjän aikalukua. Yrjö Koskinen on Nuijasodassansa omistanut muutamia sivuja suomenkieliselle kirjallisuudellemme . Ks. Nuijasotaa. I. 1837, s. 24.
Herra Koskinen ei ollut, totta puhuen, juuri mikään kovaluontoinen ja sen tähden oli hänellä aina muutamia lemmikkiä oppilaittensa joukossa; toisia hän taas ei voinut ensinkään kärsiä ja näitä paitsi oli hänellä koko joukko semmoisia oppilaita, jotka saivat olla ja elää jonkunlaisessa kiirastulessa; he kun eivät vielä olleet lemmikkiä eivätkä vihattujakaan.
"Mutta isä näyttää tänäpäivänä voivan paremmin kuin ennen; onhan se hyvä merkki, herra Koskinen?" "Hm, varmaankin; mutta, näet, se on myöskin kuoleman merkki. Inka tietää, että kun valkea on loppumaisillaan, leimuaa se vielä juuri sammuessaan."
Hannikainen hanskat hankki, Poleni tuo poimet laittoi, Tikkanenkin tikkaeli, Koskinen kokosi paljon Noutuloita nuoremmalle, Salmelainen vanhat solmi, Kivi loi kirkkaita kiviä. Kymäläinen pellot kylvi, Korhonen kaloja hankki, Lyytinen lohea pyyti; Saivat runsahan ravinnon. Kuka kaikin kerkiäisi Tieustella, tunnustella Pojan nuoren neuvojia, Kapineitten katsojia.
"Koskinen oli vaan täällä eilen ja puhui, ei siitä, että Yrjö tahtoisi pettää Annan, mutta että hän vaan on liiaksi hyvä ollaksensa Annan, joka on niin köyhä, ja sitä paitsi, niin kuin tiedät, Koskinen ei pidä oikein tytöstä, hän aina morkkaa häntä, vaikka hän ei tiedä mitään pahaa sanoa hänestä."
Yrjö Koskinen ja Ahlqvist olivat v. 1863 tulleet professoreiksi ja heidän vaikutuksestaan kansalliset riennot näyttävät päässeen ylioppilasnuorisossakin entisestään elpymään, jopa vaikuttaen lukusuunnitelmainkin muodosteluun. Historian, suomen ja filosofian valitsi Cajander nyt opintojensa pää=aineiksi.