Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Nyt sitä vastaan oli herra Koskinen kiertävä koulumestari vähäväkisessä maassa ja hänen täytyi siis päin vastoin kuin muut oppineet tekevät, kulkea ympäriinsä oppivan nuorison luokse sen sijaan, kun oppilaat olisivat matkustaneet hänen luoksensa. Herra Koskinen oli yksi niistä ihmisistä, jotka pakottavat ihmiset huudahtamaan: "Herra Jumala! miten hän on pieni hyväntahtoinen ihminen."
Useitten historiallisten teosten ohella on Koskinen julaissut novellin Pohjan piltti ja muutamia runoelmia. Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa; Honkain väliltä siintävä selkä Vilkkuvi koittehen valossa. Hoi, lali, lali, laa, Hoi, lali, lali, laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
Se on kuitenkin ihmeellinen asia, että köyhäin lapset kaikki lukevat nämä sanat, vaeltavat sitte ulos maailmaan ja kuitenkin uskovat, että heillä on kristitty maailma edessänsä... "Oikein, no niin, se kävi sentään päinsä," lausui herra Koskinen, sillä Anna ei ollut mikään lemmikki, vaan oikeastaan yksi noita varsinaisia syntipukkia, joita hän ei voinut kärsiä. "No, entäs raamatunlause?"
Herra Koskinen oli tämän jäljestä aina vähän hämillänsä; mutta hänellä ei ollut rohkeutta käyttää hyväksensä oikeata keinoa eli esittää pienelle lemmikillensä, että hän oli tehnyt väärin siinä, että hän koulussa vastusteli hänen valtaansa silloin, kun hänen olisi pitänyt sovituksen enkelinä astuman esiin välittäjäksi.
Kuitenkin näytti herra Koskinen sekä tuskastuneelta että hämmästyneeltä, kun hän kohtasi Ingan, joka valvoneena ja murheellisena ollen ei kysynyt, mitä hän kirjoitti, mutta luuli tietävänsä, että se oli kalunkirja. "Ei isä voi niin huonosti, että Koskisen täytyisi kaikki kirjoittaa," sanoi hän ainoastaan. "Jumalan avulla isä paranee jälleen."
Kasvatus tuli kuitenkin vähää vaikeammaksi silloin, kun Elsa mummo poikansa onnettoman kuoleman jälkeen muutti Ingan luokse asumaan. Eukko teki kaikki turmellaksensa lapset, ja toisinaan nosti hän ankaran vastarinnan silloin, kun herra Koskinen antoi heille pitkät läksyt taikka kun Inka hillitsi heidän meteliänsä.
Mutta tämän tien sulki häneltä lavantauti, vanhempain kuolema ja erityiset kovan onnen kohtaukset, jotka olivat seurauksina eräästä hellästä tunteesta jotakuta neitiä kohtaan Hernösandissa, jonka tähden hän siitä alkaen oli ollut ylimysvaltiaiden vainon esineenä; sanalla sanoen, sekä oppinsa tähden että politikin ja sukuylpeyden uhrina esiytyi herra Koskinen huomiota puoleensa vetävänä henkilönä.
Kaksi ensimmäistä peninkulmaa Eriestä alaspäin on Niagara noin 3,600 jalkaa leveä ja niin syvä, että 8-9 jalan syvyydessä kulkeva laiva kyllä voisi siinä kulkea; mutta virta on erittäin säännötön ja koskinen, ja väylä muutamain suurten kallioiden välillä niin mutkainen, että ainoastaan tasapohjaisella laivalla voisi sitä ehkä kulkea.
Hänen kirjailijanimenään on ollut *Yrjö Koskinen*. Nuoruuden innolla hän jo ensi ylioppilas-aikoinaan antautui suomalaisen kansallisuus-aatteen omaksi, ja hänen toimittamansa Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä oli ensimmäinen suomalainen kirja, joka saatiin julkaistuksi 1850 vuoden kiellon jälkeen, vaikka se sisällykseltään ei ollut hengellinen eikä taloudellinen.
Aiotusta lyömisestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Inka nousi ylös ja otti kumppaninsa pään käsiensä väliin. "Lyökää minua, jos niin tahdotte, Koskinen, mutta jos nyt lyötte, se kohtaa minua. Näettehän, että Anna on minun lähimmäiseni, hän on köyhä, minun isäni on rikas, siinä on kaikki. Mutta hän osasi paremmin kuin minä ja koska minua ei kuritettu, niin häntä ei myöskään saa lyödä."
Päivän Sana
Muut Etsivät