Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Jos olisin romaaninkirjoittaja, voisin siitä ehkä sepitä novellin, vaikka silloin tietysti kaikki hyvin kasvatetut naiset ja arvostelijat heti tuomitsisivat sen luonnottomaksi ja liioitelluksi, koska muka 'paremmat' naiset eivät noin voi seisoa puikkoportailla kalliskivisiä korvarenkaita etsimässä eivätkä haukkua ihmisiä, ja mitä muuta kaikkea he muistuttaisivat.
Vihdoin hän eräällä asemalla keksi ostaa kirjalaatikosta lasin alta erään novellin, ja rupesi sitä lukemaan, voidakseen olla vaipumatta ajatuksiinsa ja siten ratkaisematta, oliko Johannes vai Uuno oikeassa. Novelli kesti ihan Turkuun asti. Se novelli oli uuden uutukaisen hengen mukaan kirjoitettu. Se ylisti ja ihannoitsi sukupuolirakkautta.
Mutta omatakeinen kaunokirjallinen tuotanto se Les deux Héritages'n ja Les débuts d'un aventurier'n jälkeen melkeinpä kokonaan lakkaa. Senaattoriksi tultuaan ei Mérimée kolmeentoista vuoteen julkaissut ainoatakaan kaunokirjallista tuotetta ja senkin jälkeen ainoastaan yhden novellin.
Viimeksi mainitun novellin kautta, jossa hienolla sielutieteilijän kynällä ja aistilla on analyseerattu turhanpäiväisesti mustasukkaisen rakastajan tunne-elämää, joutuivat Mériméen kertomukset, jotka muuten eivät juuri ole lapsia ja tyttäriä varten, Pariisin hienoimpienkin ylimystönaisten budoaaripöydille.
Paitse jo mainittuja teoksia oli hän nimittäin hiukkasta ennen vaalia julkaissut erään etevän novellin ja historiallisia tutkimuksia Rooman menneisyydestä. Novelli, nimeltään Arsène Guillot, ilmestyi Revue des deux Mondes'ssa 15 p. maaliskuuta 1844.
Sen sijaan, että ennen on ollut vaikea lausua tällä kielellä julki ajatuksiaan, käy se nyt helpoksi: kuka hyvänsä henkisesti vireä nuori maisteri tahi ylioppilas osaa pian sommitella sillä mukiinmenevän novellin tahi kansankertomuksen. Sanomalehtien alikerrat alkavat oikein tulvia niistä. Eikähän nuorella kirjailijalla tarvitse enää niin aivan monta ajatusta ollakaan.
Hän päätti koettaa. Koko päivän hän mietiskeli ainetta. Ensin yhtä, sitten toista. Marie Sofie Schwarzin romaanit pyörivät hänellä päässä, ja niiden malliin oli juoni, jonka hän lopullisesti sommitteli. Sinä iltana hänellä ei ollut ikävä. Kun Aarnold kymmenen aikaan tuli konferensistä, hänellä oli jo pitkältä novellin alkua. Mielissään siitä hän meni lamppu kädessä Aarnoldia vastaan.
Sattuipa Aarnoldikin silloin olemaan jotenkin hyvällä tuulella. He istuivat ylhäällä vielä puoli tuntia ja Selma kertoi tuumastaan. Koko novellin luonnos hänellä oli selvillä pääpiirteissään. Aarnold poltteli paperossia ja hymyili. Ehdoittelipa vielä joitakuita muutoksiakin kertomuksen juoneen siellä täällä. Ja Selma ihastuksella niihin suostui joka ainoaan.
Hän otti Kjellandin novellin povitaskustansa ja ojensi sen neideille, puolittain kiistanhaluinen katse silmässä. Cecilia katsahti pikaisesti kirjaan päin. "Olemme!" vastasi hän ripeästi, "taikka oikeammin minä vain puolitiehen, vaan Agnes loppuun." Herra Vigert siirtyi likemmäksi Agnesia. Kaikkien kasvoilta loisti hymy, sillä he tiesivät, mikä miellyttävä väittely nyt oli alkamassa.
Novellin alalla olikin sitä vastoin aina helpompi pysyä aineensa täydellisenä herrana ja säilyttää se taiteellinen sopusuhtaisuus, joka läpi vuosisatojen on ollut kaikkien tositaiteellisten kirjailijain päämääränä. Romanttikojen heikot puolet alkoivat jo vähitellen pistää silmiin heidän hölläperäisissä ja muodottomissa tuotteissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät