United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mielestään hän ei sovi ihmisten pariin. Ja silloinhan ei ole muuta keinoa. Kuitenkin hän tapaa silloin tällöin vaimoaan, joka asuu nyt Caprilla ja jonka asuinsaaren hän voi nähdä rakkaan Monte Cavonsa korkeimmalta nyppylältä. Hän kiipeää sinne joka päivä. Ja hän palajaa sieltä aina silmät hellän liikutuksen kyynelistä vettyneinä.
Liisan silmät täyttyivät kyynelistä: Rakas Frans, ajattele lastamme, se tekisi hänet onnelliseksi. Liisa, älä kiusaa minua, se olisi liian suuri onni... Minä luulen Jumalan tahtovan niin sanoi Liisa hiljaa.
Rouva de La Tour syleili tytärtään sanaakaan sanomatta; ja Virginia, joka tunsi kasvojensa kostuvan äitinsä kyynelistä, virkkoi: "Te korvaatte minulle kaiken pahan, mitä olen kärsinyt!" Margareta sulki ilosta hurmaantuneena Paulin syliinsä ja sanoi: "Ja sinäkin, poikani, olet tehnyt hyvän työn!"
Molempien silmät kiintyivät toisiinsa ja kostuivat kyynelistä; lopuksi emäntä avasi sylinsä ja palvelijatar heittäytyi siihen; ja he puristivat toistaan rintaansa vasten, tyynnyttäen suruaan suudelmalla, joka saattoi heidät toistensa vertaisiksi. Tämä oli ensi kerta heidän elämässään; rouva Aubain ei ollut mikään tunteenpurkauksille herkkä luonne.
Agnes, rakas tyttöni!" sanoin minä kallistuen hänen puoleensa. "Kun tänään yhdyimme, koetin kertoa sinulle jotakin, joka on ollut mielessäni siitä asti, kuin Dora kuoli. Sinä muistat, kuinka tulit alas luokseni vähäiseen huoneesemme osoittaen taivaasen päin, Agnes?" "Voi, Trotwood!" vastasi hän, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. "Niin rakastavainen, niin luottavainen ja niin nuori!
Kun liikutukseen joutunut sävelniekka taas oli yksinänsä, avasi hän paperilehden ja luki siitä vaivoin, sillä kirjoitus oli sekavaa, epävakaista, puolittain kyynelistä hävinnyttä: Pois läksi kultani vaeltamaan, Muu jätti tänne murehtimaan: Kentiesi kuolikin jo rauhaan vaipuen, Sen tähden olen nyt näin murheinen.
Anttikin kulki kuni siivillä, ei nähnyt ketään eikä edes muistanut kyynelistä tuhrauneita kasvojaan eikä huomannut, vaikka vastaan tulevat ihmiset niihin heittivät kiinteän katseensa, mennä huristi vaan ja koko elämä tuntui niin sanomattoman keveältä, tuntui ihan kohoksi riitelevän.
Kaikki olivat mustiin puetut ja puhuivat matalalla äänellä. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen, missä hän niin usein oli istunut. Mutta kun kaikki muut itkivät ja valittivat, seisoi Evan isä haudan partaalla kuivin silmin. Hänen sydämmensä oli niin rikki murrettu, ett'ei ollut kyynelistä lievitystä.
Mai pudisti päätään ja toisti: "Niin, mutta minulla on kuitenkin ikävä... Minä tahdon pitää sekä isäni että äitini luonani ... tahdon aina pitää heidät luonani." "Mutta ajattelehan, jos kadottaisit toisen heistä!" huudahti Eugen, ajattelematta ollenkaan, mitä sanoi, ja katui heti sanojaan. Mai katsoi häneen kummastellen ja hänen silmänsä kostuivat kyynelistä.
Mutta näyttääpä melkein kuin hän olisi tullut voitetuksi tappelossa," sanoi hän ystävällisesti silittäen kyynelistä kastunutta poskeani. "Kitty on ainoastaan puolittain tyytyväinen," sanoi Ewelyn.