Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Tässä, kas, oli muinoin kellar Täpö täynänsä viiniä vaan; Eip' enään pottuinensa Sinne piikanen laskeukkaan. Eip' etehen vierahitten Enään aseta pikaria, Eikä pyhäksi atriaks sitten Täytä papille pullonsa. Ei pojalle haluavalle Kulausta suo käytäväss', Eikä ota lahjastansa Sulot kiitokset vastaan täss'.
Eip' elon arvoiset ole aarteet mulle, mit' ammoin kansavan Ilionin lie kaupunkiin kasaeltu, rauhan päivinä, ennenkuin tuli vaino akhaijein, tai mitä taakseen tallettaa kivikynnys Apollon temppeliaartehikon pyhän Python kalliolaaksoon.
Kohta hän ampui ankaran nuolen, vaan unohuttikin palvehet panna, ett' esikoisia vuonia sais satauhrin Apollo; lintuun eip' osunutkaan ei sitä suonut Apollo, vaan liki jalkaa sen kävi siimaan nuoli, ja poikki kärkevä nuolen pää puri kyyhkyä kytkevän siiman. Kyyhkypä korkeuteen kohos siivin, vaan lepatellen maahan liukui siima, ja soi ilohuudot akhaijein.
Vaan käsin vankoin väisti Akhilleus kilpeä syrjään, sillä hän peljästyi, ett' Aineiaan uromielen keihäs varteva vaivatt' ois läpi kiitävä kilven houkkio, mielessään, sydämessään eip' ajatellut, ett' asut, antimet ei ani-loistavat kuolematonten miesten kuolollisten lie kovin rikkoa helpot.
Synkkeni taivahiset, salivieraat Zeun, ilo sammui. Vaan koki noin hyvitellä Hefaistos, taituri kuulu, jott' ilomiell' emo armas ois, helo-olka jo Here: "Turmia totta jo tuo se ja kiusaa sietämätöntä, kuolollisten vuoksi jos käytte te kumpikin kiistaan, noin melun nostattain jumal-joukoss'; eip' ilahuttaa voi jalo atria meitä, kun saa tora joutava vallan.
Vaan ei kutsua kuullut kansa, raikunut torven tahti, Väinämö soitteli kanneltansa, impiä ajeli Ahti; eip' on astunut silloin miestä heimoni onnea ohjaamaan, kansa ei tietänyt Kalevan tiestä, veli ei tuntenut veikkoaan. Pennin rannalle Norja nousi, Väinän virtoja vieras sousi, Kainuun hautasi kansojen yö vaipui heimoni mahti. Ja quin keuekyluö kyluettin, silloin ukon Malia iootijn. Agricola.
Läksi emo etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa. Läksi veikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa.
Monelta on maammo kuollut, veli viety, sisko poissa, monen taatto nurmen nuollut tasapäiss' on taisteloissa, vaan on joku jäänyt aina tekemähän ensi tulta, liekki naapurilta laina, peninkulmin pengotulta. Jäip' on vielä viime siemen siittämähän köyhän lasta, eip' on suku Suomenniemen vielä kuollut maailmasta; kohoo kirkot, koulut, palaa Turun teinit, professorit.
Valtias Argos-maan jo on syntynyt, sankarin alku, 122 Eurystheus, Sthenelon vesa, aaluva Perseun poian, sun perijuurtasi: eip' ole kansain pääks epäkelpo.
Eip' yli voiman taas sodi mies, halu kuinka jos olkoon." Virkkoi noin uros veljelleen, tämän mieli jo muuttui.
Päivän Sana
Muut Etsivät