Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Siin' urovoimaans' eip' unohuttanut, vaan yhä vastaan käänsihe Ilionin hepourhojen parvea Aias yltään torjumahan, taas vuoroin väistihe taapäin.
Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee.
Eip' ois iliolaiset viel', ei loistava Hektor muurin porttia, ei väkisalpaa särkeä voineet, päin jos akhaijeja poikans' ei, Sarpedonin, käydä käskenyt kaitsija Zeus nyt ois kuin leijona karjaan. 293 Kilven varjeekseen heti nosti hän ympyriäisen, sorjan, vaskevan, sen vasaroinut seppo ol' oiva, myös monet naulannut häränvuotaiset sisäkerrat nastoin kultaisin ylt'ympäri vaskea kiinni; kilpi se varjeenaan, kädess' uhkaten peitsiä kaksi, riensi hän päin kuin vuoriltaan jalopeura, mi riistaa kauan on kaivannut; sitä kannustaa sydän uljas kimppuun lampahien lujasalvoiseen pihatarhaan; vaikkapa paimenet peitsekkäät kera koirien kohtais vartiamiehinä siellä se laumaa varjelemassa, ei yrityksett' erjetä pois pihan mailta se mieli, sinne jo viskautuu sekä saaliin vie tahi itse suistuu keihääseen, etumaisten nopsahan heittoon: noin jumalaisen myös Sarpedonin mielen ol' into rynnätä muuria päin, sen murtaa rintamusvarjeet; Glaukon, Hippolokhon pojan, puoleen kohta hän kääntyi: "Glaukos, miksipä meill' yli muista on kunnia kuulu, ain' ylin istuin, myös paras atria, kukkuramaljat siis Lykiassa ja kuin ikivaltoja meit' ihaellaan?
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika, vaan sovan-uumiin Ifidamas, vyön seutuhun iski nyt koko voimallaan, käsivarteen luottaen vankkaan. Mutt' ei murtunut välkkyvä vyö, vaan kärkipä ennen lyijynä lysmyi vyön hopeaisia solkia vastaan.
Peist' Akamaan tuta sai Promakhos, Boiotian urho, veljeä kaattua tuon kun pois veti tarttuen jalkaan. Puhkesi koht' Akamas ilohuutoon raikuvin äänin: "Kerskujat Argos-maan, sanasankarit, suult' ylen uljaat! Eip' ole vaiva ja vaikerrus vain meille nyt yksin koituva, vaan tuho näin myös kerran teitäkin kohtaa.
Päin Akamasta hän riensi, mut hyökkäyst' eip' odotellut tuimaa kerskuja, vaan sai Ilioneus tuhoiskun, aaluva Forbaan, joll' yli muitten ol' iliolaisten Hermeen suosio suur', elo vauras, karttuvat karjat; vaimostaan häll' Ilioneus oli ainoa poika.
Toisten on valjakot nopsemmat, vaan eip' ajajoista kilvass' ainoakaan sua kekseliäämp' ole keinoon. Niinpä sa kaikkesi tee, pane parhaas, poikani armas, jott' ei palkinnot pakeneis sivu kättesi sulta. Taitoa tarvis on veistäjän, ei vain hartiavoimaa, taidollaan perämies meren aavoill' eksymätönnä ohjaa purttaan puikkelevaa, jota viskovat tuulet; niinp' ajomieskin taidollaan taa jättävi toisen.
Poikani muut, kenen sai heist' askelnopsa Akhilleus vangiks, aina hän myi meren aavan taa; Samos, Imbros heill' olopaikkana lie tai sauhun saartama Lemnos; mutta kun sult' elon otti hän peitsellään terävällä, kumpua Patroklon, sun kaatamas, kyll' yhä kiertäin hän sua laahasi kai eip' elpynyt ystävä siitä.
Käske istumahan väki Ilionin sekä kaikki akhaijit, itse akhaijein uljain mies sinä kanssasi haasta tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen; 51 eip' ole kuolla sun viel', ei kohtalos täyttyä säätty; kuulin sen jumaloilta ma juur' ikiaikahisilta."
Kumppalinanne kun ottelemass' oli uljas Akhilleus, Skaian portist' eip' ulos ulkouneet urot Troian konsaan, sillä he pelkäsivät hänen aimoa peistään; kaukana porteiltaan; liki laivoja nyt kahakoivat!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Päilyväsilmä Athenepa luo tuli Tydeun poian.
Päivän Sana
Muut Etsivät