Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mutta nyt koitos kauemmin sekä mittelö miesten älköön viipykö, lie pako tullakseen tahi voitto." Virkki ja peitsen syöksi jo kilpeen ympyriäiseen; mutt' ei murtanut vaskea, vaan terä kilpeä vankkaa vastaan lysmyi vain.
Virkki, ja hält' ase viuhui päin, valahuttaja varjon, eik' ohi iskenyt, vaan kuhun tähtäsi: pään kypäräisen kukkurahan, mut kilpistyin kävi vaskehen vaski, vammaumatt' ihon sorjan, näät pään varje sen esti, kolminkertainen kypär' uljas, lahja Apollon. Kauas hoipertuin väen turviin taansihe Hektor, lysmyi polvilleen, käsin vankoin sai nojatuksi vasten maata, ja yö yli silmäin laskihe synkkä.
Virkahti viluinen vieras: "Tullut en ilon tekohon, otan itse olvituopin." Astui luokse arvollisten, kannun vaahtisen kumosi, lausui tuolla lausehella: "Ei kysytä kuulumia, kysyn itse kuulumani: tie on tehty miehen mennä, reki sankarin samota." Lysmyi polvet ponnettoman, syöksyi jalkoihin jumalten, huuti suulla surkealla: "En jaksa erota vielä kodistani, konnustani, luota vaimoni valion.
Kilven keskustaan jalo Hektor suuntasi keihään, mutt' ei murtanut vaskea, vaan luja kärkipä lysmyi. Aias karkasi päin, kehäkilpeen iski, ja keihäs tunkeutui läpi, ryntääjän rajun tyrmäsi taapäin, kaulaa raapaisten; veri tummapa maalle jo vieri.
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika, vaan sovan-uumiin Ifidamas, vyön seutuhun iski nyt koko voimallaan, käsivarteen luottaen vankkaan. Mutt' ei murtunut välkkyvä vyö, vaan kärkipä ennen lyijynä lysmyi vyön hopeaisia solkia vastaan.
Pään kätki käsihin maammo, lysmyi lynkkäpolvillensa, itki päivän, itki toisen, kolmanna kädet kohotti, katsoi kohti korkeutta kuin suuri, sininen silmä, tutki tahtoa jumalten kuin sydän punan-palava, poljettu viattomasti, synnytelty syyttömästi.
Ja silloin heitti hän seisomisen, jalat lysmyi, herposi polvet. Kuin kala rantaan poukkoo veest' ajohaurojen keskeen pohjoisen puhuessa, mut taas iso aalto sen ahmaa, poukkosi noin mies lyöty, mut kaatuvan aimo Epeios sai käsin kannatetuksi, ja kumppanit rientäen luokse pois hänet kantoivat; jalat veltot laahasi jälkeen, riipuksiss' oli pää, veri pursui paksuna suusta.
Alle tammen kun oli tullut urho, miekka kirkas pilviä kohti nousi, nousi niinkuin nousevi kirjokaari kannelle taivaan. Iski kerran, iskipä toisen, tulta miekka leimus, puu säkeneitä säihkyi, ilma vinkui kuin rajuyönä huiput aution vuoren Niinpä vihdoin kerralla kolmannella tammi lysmyi kuin Ukon lyömä, taittui; ajan tuulispää tyven työnsi länteen, kaakkohon latvan.
Virkki, ja raukesi kohta Lykaonin rinta ja polvet; heltisi peitsi, ja kahta hän vain levähyttäen kättään lysmyi kenttään. Vaan heti viiltävän miekan Akhilleus kaulan juureen syöks solisluuhun; upposi saakka kahvaan kaksterä miekka, ja suulleen mies somerikkoon vieri, ja virtasi pois punahurme ja kasteli maata.
Päivän Sana
Muut Etsivät