Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Yli Suomenniemen vielä Maine kuulu kulkevi, Kuinka Väinön kannel siellä Koko luonnon lumosi; Kuinka seppo taitoniekka Sammon kirjokannen loi, Tahi Kaukomielen miekka Sota-innoin salamoi. Ei oo meillä rikkautta Eikä maamme viljavaa; Vaan on laulun runsautta Kylvämättä kasvavaa; Sit' ei pane idän halla Eikä pohjan pakkaset, Se ei sorru sortamalla, Sitä ei lyö rakehet.
Lähtiessään Suomenniemen ystävällisten suomalaisten luota, Antti ja Pekka suuntasivat etelää kohti. He hiihtivät jotenkin suoraan poikkimaisin. Tiheä metsä esti heitä näkemästä kauas, ja he olivat yksimieliset siitä, että tämä oli kolkointa ja jylhintä seutua, missä he koskaan olivat liikkuneet. Tottuneina eränkävijöinä ja suomalaisten synnynnäisen paikallisvaiston turvin he sitten pysyivät oikeassa suunnassa.
Monelta on maammo kuollut, veli viety, sisko poissa, monen taatto nurmen nuollut tasapäiss' on taisteloissa, vaan on joku jäänyt aina tekemähän ensi tulta, liekki naapurilta laina, peninkulmin pengotulta. Jäip' on vielä viime siemen siittämähän köyhän lasta, eip' on suku Suomenniemen vielä kuollut maailmasta; kohoo kirkot, koulut, palaa Turun teinit, professorit.
LYYLI: Olet isäntä koko suuren Suomenniemen. Mutta juuri siksi tulisi sinun osoittaa suurempaa ystävällisyyttä minulle. TUOMAS: Sinulle? LYYLI: Orpo, kurja tyttöparka olen... TUOMAS: Pakana olet... LYYLI: Juuri siksi pyydän, että käännyttäisit minut. Tuomas katsoo epäröiden häneen. TUOMAS: Minun pappini on sinut käännyttävä. LYYLI: Sinun pappisi ei osannut puhua minulle.
Savu on pirtistämme ulkoilmaan tullessaan jo hajaantunut; tuvan ympärillä kohoavat puut ovat korkeat, enkä minä sen vuoksi luule heidän sitä huomanneen." "No, mennään sitten järven ympäri katsomaan, mitä väkeä vieraat ovat." Muutaman tunnin kuluttua he istuivat leimuavan nuotion ääressä vilkkaasti keskustellen tulokkaiden kanssa. He olivat vanhoja tuttavia: Suomenniemen ukko Pekkalainen poikineen.
Mielinmäärin olet sinä noita ihmisparkoja nenästä vetänyt, nimesi on kuulu kautta Suomenniemen eikä ole Lapin rajojen tällä puolen tietäjää toista, joka sinulle vertoja vetäisi. Aarre, jota tuossa säilytän, se maineelleni taas siivet sivuun antaa. Kun älykkäästi sen kanssa menettelen Uh tuhat tulimmainen, kuinka peljästyin! Eikä se ollut muu kuin jänis, joka tuolta pensaan alta hyppäsi.
Hänestä oli kuin olisivat kaikki kodit ja kylät, kaikki povet ja sydämet ympäri suuren Suomenniemen äkkiä tuleen leimahtaneet, mutta eivät siihen siunattuun, pyhään vaikeaan, joka on lempeä ja hyvä, hymyilevä ja lämmittävä, vaan siihen, joka polttaa ja hävittää, räiskyy ja raivoaa, jättäen jälkeensä vain suitsevia raunioita, pian haihtuvia pohjan pakkaseen ja kinoksiin.
Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet maata hävittämään.
Mutta me tiesimme, että se oli samanlaista muuallakin, me kuvittelimme saman taivaan kaikkialle ja kaikkialle nuo kukkulat, nämä niemet ja nuo uinailevat saaret ja tyynet ulapat. Me näimme Suomenniemen ulkonevan epämääräisen suuresta itäisestä mantereesta, kiilautuvan kuin uljaan laivan, kokka eteenpäin, pyrkimässä läntisiä maita kohti.
Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet maata hävittämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät