United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !


Neiti von Weissenbach oli tuon kauniin, pulskan miehen hänen edessään seisoessa kadottanut jotenkin paljon kuninkaallisesta ryhdistänsä; hänen kasvojaan poltti puna, jota hän itsekseen paheksui, koska hän huomasi sen varsin sopimattomaksi, ja silmänsä, jotka ensin olivat niin ankarasti ja vaativaisesti katselleet, kääntyivät maahan.

"Minulla on sinulle terveisiä Klas Henrikiltä", kuului nyt Regina täti sanovan. Hänen äänensä oli karkea ja sorahteleva, ja se tuli ilmi varsinkin silloin, kun hän oli tyytymätön johonkin. Nyt hän paheksui suuresti sitä, että ukko Dufva laski leikkiä vanhan Bendelinin kanssa; hänen mielestään Blumit muutenkin antoivat Dufvan käyttäytyä liian vapaasti.

Appel, rouva Letizia Davrilo, rouva paroonitar Emilia Koralinski! Luigi valmisti keveän illallisen jääpunssia, leivoksia, voileipiä, hedelmiä, liköörejä, makeisia, paperosseja ja sikareja mitä kukin halusi. Rouva Koralinski otti heti vahvan havannan mitä rouva Appel paheksui, pysyen itse edelleen hienon maailman naisena ja tarjoten Adelsvärdille kolme sormea.

Luultavinta on, että hän paheksui Ståhlbergin ankaraa, etten sanoisi vihamielistä intoilua, sillä kun tuomiokapituli jonkun ajan perästä antoi joitakuita määräyksiä tarkastuksessa käsiteltyjen asiain suhteen, sanottiin, mitä yllä mainittuun messupaitaan tulee, ihan lyhyesti, että konsistoori on jo »antanut vastauksen yksityisesti asianomaiselle pastorille

Löfving naurahti: Totta tosiaan, kun nyt vaan saadaan Viapori miehitetyksi urhoollisilla sotureilla. Juhana ojensihe. Hänkin halusi saada sanansa joukkoon ja lausui: Luulen, että everstiluutnantti Ehrensvärd aikoo saada aikaan uuden tykistökoulun Viaporia varten. Kun pyysin saada oppia hänen johdollaan, paheksui hän entisen koulun lakkauttamista.

Mutta ensimäiset sanat luettuaan hän paheksui omaa uteliaisuuttansa, pani kirjeen pöydälle, riisui rauhallisesti päällysvaatteensa, peseytyi, harjasi tukkansa rautatien tomusta, kasteli ja kampasi ylöspäin, sytytti lamppunsa, asettui sitten säännölliseen asentoon istumaan pöydän ääreen ja luki kirjeen.

"Tuskarora hyvin viekas", vastasi Kesäkuu semmoisella äänellä, joka osoitti, että hän pikemmin hyväksyi kuin paheksui kuolleiden ruumisten tällä tavalla käyttämistä. "Ei teke sotamiehelle vahinkoa nyt olemas Irokeseille hyödyksi ottanut päänahat ensin nyt käyttämäs ruumiita sitten polttamas ne."

"Hjalmarille ... vai niin, hän tuli siis tälläkin kertaa alennukseni todistajaksi." "Ei, kaukana siitä, lapseni. Hän paheksui kun et tyttärenä ottanut vastaan äitiäsi; hän sanoi sen olevan sinun velvollisuutesi." "Velvollisuuteni!

Vaikkakin tottuneena tuimaan kohteluun Félicité paheksui rouvan menettelyä, mutta unhoitti sen sitten. Hänestä tuntui vallan luonnolliselta, että äiti surressaan tyttärensä kohtaloa joutui noin pois suunniltaan. Ja olivathan nuo molemmat lapsukaiset yhtä tärkeät; hänen sydämessään piilevä side yhdisti heidät, ja heidän kohtalonsa tuli olla sama.

Päivä oli jo mennyt mailleen, ja vaikka länteinen taivaan-ranta vielä hohti purppuran punaisena, alkoivat öiset varjot kuitenkin jo laskeutua lakeuksille. Kun mies näin odottamatta sai nähdä vaimonsa tulevan, paheksui hän vähän tämän myöhäistä ulkona oloa ja lausui sen hänelle myöskin muutamilla sanoilla, kun vaimo vielä oli jonkun matkan päässä.