United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan sydäntuskat on nyt tuta sun lukemattomat säätty, turma kun poikasi vie, jot' et tervehtää tulevaksi koskaan saa kotisuojiin. Sill' oma mieleni inhoo ilmoja ihmisien, elon maita, jos ei tuta ensin Hektor peistäni saa sekä hengellään heti maksa surmaa Patroklon, sopavaskia riistämiänsä."
Seikan sen minä vain sanon sulle, ja paina se mielees: kättäni en tytön vuoks sua vastaan nosta ma kuunaan, en sua enkäpä muita, kun antajat annetun vie taas. Vaan mitä saatua muuta on luona mun laivani tumman, siitä et rahtuakaan sinä vastoin mieltäni riistä. Tai koe, kun halu lie; nämä muutkin julki sen nähkööt: kohtapa vierii sun punahurmees peistäni pitkin."
Vaan läpitunkevin äänin huus urohille hän Troian: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset! Miehinä seiskaa, ei mua estäne kauan akhaijit, 151 vaikk' ovat niinkuin muuri he taajaan sullouneetkin, vaan mun peistäni karkkoavat, sill' intoni nosti valtias taivaisten, jylykorkea puoliso Heren." Virkkaen noin hän kiihti jok' ainoan mieltä ja voimaa.
Vaan sinä, sen sanon, surmas saat sekä turmion mustan multa ja peistäni maistain maass' olet kohta ja maineen tuotat mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Noin nimes Sarpedon, vaan peitsen saarnisen nosti Tlepolemos; yht'aikaa päin ase valtava kiiti sankarin kummankin; Sarpedonin peitsipä sattui kaulan keskeen; tunkeutui läpi vihlova tutkain, laskihe kuolon kaamea yö yli kaatuvan silmäin.
Käymäst' iliolaisia päin minut kyllä nyt estit, vaan sinut itsesi, sen sanon, surma ja turmio musta lyö tänä päivänä, saat tuta peistäni kohta ja tuotat maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, ja vinhaan pois pakojuoksuun käänsihe Sokos, vaan hänen kääntyissään heti selkään peitsen Odysseus hartiakuoppaan iski, ja rinnast' ulkoni kärki.
Sillä jos kaatuisimmekin luo nyt akhaijien laivain kaikki me muut, ei tarvis sun toki peljätä surmaa; eip' ole rinnassas sull' uskallust', urovoimaa. Mutta jos kamppailusta sa luovut tai kenen toisen taivutat taukoamaan puheluillasi taistelemasta, niin tätä peistäni saat tuta kohta ja henkesi heität." Virkki ja ryntäsi päin etupäässä, ja valtavin huudoin kumppanit seurasivat.
Jos ne me valtaisimme, se maineen tois jalon meille." Noinpa he toisilleen nyt haasteli, vaan nopeasti kiiti jo päin pari tuo, rajun valjakon vauhtia kiihtäin; ensimmäisenä huusi Lykaonin loistava poika: "Sankari rohkearinta, sa korkean Tydeun poika! Ei sua surmannut ota kirpeä kiitävän nuolen, nytpä mä peistäni koitan, kuink' on käyvä se kohti."